keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kahden vuoden seurantatutkimuksen tulokset (kesäkuu 2012)

Zambonin ryhmä julkaisi "Functional Neurology" julkaisussa tuoreimman kliinisen tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa oli mukana 29 MS-diagnosoitua, joiden tilanteesta oli kerätty dataa 2 vuotta ennen operaatiota ja 2 vuotta sen jälkeen. Neurologiset tarkastukset ja mittaukset tehtiin kolmen kuukauden välein, kaikkinensa siis neljän vuoden ajan. Laskimotoimenpiteet eli pallolaajennukset tehtiin 2010 loppupuolella, Ferraran yliopistolla (vascular disease center). Laskimot tutkittiin ensin dopplermetodilla ja edelleen venografiassa.

Kaikkinensa 29:lle potilaalle tehtiin yhteensä 44 operaatiota, eli 16 potilasta operoitiin kerran, 11 operoitiin kahdesti ja 2 kolmesti kahden vuoden aikana. Laskimonahtauma eli re-stenoosi ilmeni siis 45 %:lla kahden vuoden aikana ja tämä luku on linjassa aiempien havaintojen suhteen. Nämä uudelleen ahtaumat havaittiin joko relapsin yhteydessä tai dopplertutkimuksen yhteydessä.

Hoidon vaikutuksia on aiemmissa tutkimuksissa mitattu useilla mittareilla ja nämä aiemmat pilottitutkimukset ovat havainneet että selkeimmät hoitoefektit ovat liittyneet fatiikkiin, "aivosumuun" ja elämänlaatuun. Tämä Zambonin tutkimus keskittyy ainoastaan kahden seikan tarkasteluun; pahenemisvaiheiden määrään ja EDSS arvoon. Tutkimuksen lopputuleman oli se, että pallolaajennuksilla oli suotuisa vaikutus, pahenemisvaiheet sekä EDSS muuttuivat tilastollisesti merkittävästi. 29 operoiduista ainoastaan neljällä tilanne huonompi kun vertailtiin ajanjaksoja "2 vuotta ennen ja jälkeen operaation. Alla olevassa kuvassa tiivistäen tutkimustuotos pahenemisvaiheiden ja EDSS arvojen suhteen:


Koko tutkimus luettavissa täältä: Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients





torstai 14. kesäkuuta 2012

Hapetusstressi, ravitsemus, Nrf2 ja BG-12

Voiko ravitsemuksella vaikuttaa MS-tautiin? Mielipiteitä on varmasti reunasta reunaan, joku ajattelee että syöminen ei liity millään tavalla tautiin ja toinen ääripää liputtaa voimakkaasti ravitsemuksen puolesta. Oma käsitys on selkeästi jälkimmäinen. Hippokrateen vuosisatoa sitten esittämä lausahdus "ruoka olkoon lääkkeesi" tuntuu olevan jokseenkin "piilossa" jos miettii tämän päivän virallista hoitokenttää.

 Ravitsemusta voi varmasti tarkastella monesta eri näkökulmasta ja yksityiskohdasta käsin, esim. verenvirtaukseen vaikuttaminen. Linkin artikkeli on viime vuodelta ja lyhyesti siinä kerrotaan tutkimuksesta, missä tutkittiin kasvisnitraatti pitoisen punajuurimehun vaikusta vanhuksien aivojen verenkiertoon. Tämän lyhytaikaisen tutkimuksen tulos osoitti että verenvirtaus aivoissa lisääntyi: Daily Dose of Beet Juice Promotes Brain Health in Older Adults
"The MRIs showed that after eating a high-nitrate diet, the older adults had increased blood flow to the white matter of the frontal lobes -- the areas of the brain commonly associated with degeneration that leads to dementia and other cognitive conditions.
"I think these results are consistent and encouraging -- that good diet consisting of a lot of fruits and vegetables can contribute to overall good health," said Gary Miller, associate professor in the Department of Health and Exercise Science" 


MS-tautiin liittyy heikompi verenvirtaus aivojen "läpi", tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa jo  ennen Zambonin laskimolöydöksiä. Tämä seikka on käsittääkseni tiedemaailmassa vielä todistetusti selittämättä, mutta laskimoahtaumat ovat varsin hyvä ja järkeenkäypä selittäjä. Hidastunut verenvirtaus aivoissa ei voi olla hyvä asia, hermosolut ovat herkkiä hapen- ja ravinteidensaannin suhteen. Heikentynyt/hidastunut virtaus on liitetty mm. alzheimerin tautiin ja on esitetty että heikko virtaus itsessään tuottaa hapetusstressiä ja solujen mitokondrioiden toiminnan heikkenemistä. Verisuoniston ja veren tehtävä on mm. viedä ravinteita soluille ja aivan varmasti sillä on iso merkitys, mitä ravinteita ja ainesosia veressä on. Syömämme ravinto imeytyy suolistosta ja se määrittää paljolti verestä mitattavia arvoja, esim. C-vitamiinitaso korreloi ravitsemuksen suhteen: Associations of vitamin C status, fruit and vegetable intakes, and markers of inflammation and hemostasis  

Sanat tulehdus, inflammaatio ja hapetusstressi ovat toistuvia sanoja MS-taudista luettaessa ja näihin liittyen on tehty valtava määrä tutkimustyötä eri puolilla maailmaa. Käytössä olevat lääkkeet ovat keskittyneet immuunipuolustuksen säätelyyn ja siten tulehdustilojen vähenemiseen vaihtelevalla menestyksellä. Tehokkaimmat lääkkeet, kuten tysabri vähentävätkin MS-taudin tulehduspesäkkeitä ja useimmat ovat kokeneet ja kertoneet hyötyneensä lääkkeestä. Kolikon toinen puoli on lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset, esim. tysabrin kohdalla PML - asia mikä vaikuttaa hoitavan tahonkin päätöksiin reseptien kirjoitamisessa.

MS-taudissa aivoissa jyllää hapetusstressi, eli solujen käyttäessä happea aineenvaihdunnassa muodostuu reaktiivisia happiyhdisteitä, "vapaita radikaaleja" mitkä vahingoittavat soluja. Aiheesta löytyy valtavasti vanhaa ja uutta tiedepaperia, esim. 2011 julkaistu Oxidative damage in multiple sclerosis lesions missä tunnetut tutkijat tarkastelevat hapetusstressiä suhteessa tapahtuneisiin kudosvaurioihin:
"Our data suggest profound oxidative injury of oligodendrocytes and neurons to be associated with active demyelination and axonal or neuronal injury in multiple sclerosis"  

Italialaistutkijat mittasivat v. 1999 noin 30 MS-tautia sairastavalta ja verrokilta verestä tiettyjä arvoja, jotka osoittavat hapetusstressin tasoa. Tutkimuksen tulos oli selkeä; MS-diagnosoiduilla mitattiin poikkeavat arvot suhteessa verrokeihin:
"In conclusion, the blood of patients with MS shows the signs of a significant oxidative stress. The possibility of counteracting it by antioxidant administration plus an appropriate diet, might represent a promising way of inhibiting the progression of the disease. Antioxidant supplements should include not only GSH repleting agents, but also Vit. E, ubiquinol, and selenium.(Oxidative stress in patients with multiple sclerosis)


Luultavasti tunnetuin hapetusstressi ilmiö on raudan ruostuminen ja samankaltainen prosessi tapahtuu myös ihmiskehossa. Antioksidantit ovat "lääke" hapetusstressin hillitsemiseen. Useimmilla sanasta antioksidantti tulee mieleen tietyt lisäravinteet, mutta ensisijaisesti ne löytyvät syömästämme ravinnosta - ei mistä tahansa ravinnosta vaan erityisesti tuoreista kasviksista; vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. MS-taudin tiimoilta on paljonkin olemassa tiedetuotoksia missä pohdinnan aiheena on antioksidantit taudin hillitsijänä, mutta nämä ovat jääneet paljolti hypoteeseiksi ja varsinaisia kliinisiä tutkimuksia on vähän jos lainkaan. Ehkä tähän liittyen kiinnostavin kokeilu on norjalaisten v. 2000 julkaisema 2 vuotta kestänyt tutkimus, missä oli mukana 16 kohtuullisen "tuoretta" MS-diagnosoitua. Tutkimuksessa mitattiin ravitsemusmuutoksen (terveellinen --> enemmän tuoreita kasviksia ja kalaa / vähemmän sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja alkoholia). Mielestäni tutkimustulos oli huomionarvoinen:
- pahenemisvaiheiden radikaali väheneminen (ryhmässä vain kahdella pahenemisvaihe, ja he olivat ainoat tupakoivat, sattumaako? --> Smoking Makes Multiple Sclerosis Worse ) sekä EDSS arvojen merkittävä väheneminen:




 Hapetusstressiin liittyen luin mielenkiinnolla uudesta MS-lääkkeestä, mikä näytöstää poikkeavan tähän saakka markkinoilla olevista. Lääke tunnetaan jännällä nimellä, se on BG-12 ja sen suotuisa vaikutus on todennäköisimmin ns. NRF2-signaalireitin aktivaatio: 


 
 Mikä ihme on NRF2-signaalireitti? Kuten kuvasta näkee niin se liittyy solujen kykyyn puolustautua mahdollsia myrkkyjä, aineenvaihduntaan (hapetusstressi) ja tulehdukseen liittyvään stressiin. Suomenkielisiltä sivuilta löytyi NRF2 hakusanalla jonkin verran tekstiä, mm. tuore väitöstutkimus (2012): Elimistön omat rasvahapot suojaavat verisuonia  eli NRF2-signaalireitti on ihmisellä olemassa oleva solutason mekanismi, minkä tehtävä on ohjata antioksidatiivistä toimintaa solutasolla - suojata soluja mm. hapetusstressiltä. Aiheeseen liittyen ECTRMS:n yhteydessä oli esillä Biogen:n lyhyt tutkimustiivistelmä missä vertailtiin BG-12 ja erään luontaistuotteen nimeltä Protandim vaikutusta NRF2 aktivaattoreina. Lopputulos oli se, että Protandim (kurkuma, vihreä tee, ym. luonnontuotteet) toimi tehokkaammin:
" Interestingly, protandim, a dietary supplement consisting of herbal ingredients, was the most potent inducer and therefore may be the most suited as a therapeutic strategy."
Linkki: Nrf2 activators: a novel strategy to promote oligodendrocyte survival in multiple sclerosis?
 



Nrf2-signaalireitin aktivaatioon voi siis vaikuttaa ravitsemuksella, erityisesti tietyillä kasviksilla. Olen pitkään tiennyt että parsa on terveellistä, mutta oli pieni yllätys että on olemassa "broccoli effect", mikä tarkoittaa juuri tätä Nrf2-signaalireittiin vaikuttamista. Aiheesta on meneillään jopa kliininen tutkimus jenkeissä: Effect of Sulforaphane in Broccoli Sprouts on Nrf2 Activation. Osui silmään myös suomenkielinen sivu: http://www.parsakaali.fi/nrf2.html  Myös intialainen mauste nimeltään kurkuma liittyy Nrf2:een: Curcumin induces stabilization of Nrf2 protein... ja se on liitetty myös MS-tautiin menneinä vuosina ja vieläpä viime vuonna japanilaiset julkaisivat aiheesta tiedetekstiä: Curcumin has bright prospects for the treatment of multiple sclerosis 

Luin jonkin verran tuosta BG-12 lääkkeestä, mm. taloussivustoilla ennustettiin että se tulee tuottamaan hyvin ja sen vahvuus on turvallisuus, tutkimuksissa ei ollut ilmennyt vakavia komplikaatioita. Katsomassani lyhyessä esittelyvideossa näytti jopa että mitä suurempi lääkeannos niin sitä parempi tulos:



Nostin aiheen tähän blogiin lähinnä siitä syystä että kiinnostuin tästä lääkkeestä tai tuosta Nrf2 mekanismista. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä että ravitsemuksella on äärimmäisen suuri vaikutus terveyteemme ja MS-tautiinkin. Tätä väittämää en voi absoluuttisesti todistaa, ei kukaan voi jos ajatellaan että tieteellinen totuus lääkkeen/aineen tehosta vaatisi satoja tai tuhansia tutkittavia kliinisissä tutkimuksissa - sillä ravitsemuksen suhteen sellaisia ei ole tehty, ja ei välttämättä tulla tekemäänkään, kuka maksaa? ..ja virallinen kanta tuntuu olevan se että ravitsemuksella ei ole juurikaan merkitystä MS-taudin hoidossa (mitä en todellakaan usko). Ehkä hämmästyttävin lukemani tutkimusraportti ravitsemuksesta MS-taudissa on case-report: Neuromuscular electrical stimulation and dietary interventions to reduce oxidative stress in a secondary progressive multiple sclerosis patient leads to marked gains in function: a case report Kyseessä siis prof. Terry Wahls:n tapaus, missä joitakin vuosia pyörätuolissa istunut PP-MS potilas Terry Wahls kuntoutui noin 8 kuukaudessa niin että pyörätuoli jäi pois. Tiedeihmisenä hän on tehnyt jatkotutkimuksia pienellä otannalla, lupaavin tuloksin. Hänen tutkimuksissaan on erityisesti yksi ongelma - rahoitusongelma? Tälläkin hetkellä käynnissä olevat tutkimukset tehdään osin keräysvaroin. CCSVI:n suhteen osa Italian laajasta tutkimushankkeesta on rahoitettu keräysvaroin. Karu tosiasia on se, että vain lääketehtailla tuntuu olevan varoja rahoittaa suuria kliinisä tutkimuksia.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Jälleen ristiriitainen tutkimustulos




Susan Sullivan, the province’s minister of health and community services
 listens as Dr. William Pryse-Phillips, emeritus professor of medicine (neurology)
 at MUN and lead researcher of the multiple sclerosis observational study, 
speaks to reporters...

Kesäkuun 7. 2012 Kanadan media julkaisi tutkimusuutisen, mikä on herättänyt paljon keskustelua, erityisesti Kanadassa ja netin keskustelupalstoilla. Asiaa uutisoitiin muutamissa lehdissä, esim. näin: Study Results Disappointing for MS Patients










 Tuossa tutkimuksessa oli mukana 30 MS-potilasta, joiden laskimot operoitiin ja 10 MS-potilasta kontrollina. Tutkimuksen keulakuva neurologi William Pryce-Phillips kertoi uutisoinneissa kutakuinkin sen että "ei havainnut operoiduissa medikaalisesti mitattavia muutoksia". Artikkeleista ei saanut selvyyttä tutkimuksen yksityikohdista, eli mitä tarkalleen on mitattu, tekstissä oli lähinnä mainintaa että on tehty sarja erilaisia kognitiivisia ja fyysisiä testejä.

Uutisessa on montakin hämmentävää asiaa, mm. se että operoidut raportoivat oireidensa helpottuneen, artikkelista lainaten: "..some patients did experience small benefits, such as, better balance, warmer hands and more energy" eli nuo edellä kuvatut oireet on aikaisemmin liitetty erityisesti CCSVI:n yhteyteen, mutta tässä tutkimuksessa näyttää että ne sivuutetaan tyystin. Esimerkiksi fatiikki vaivaa noin 80-90 %:a MS-tautia sairastavista ja usein olen lukenut että "fatiikki on invalidisoivin oire MS-taudissa". Tuon edellisen väittämän voin ymmärtää ajoilta jolloin vaimo kärsi fatiikista - pahimmillaan hän ei voinut kuin maata sängyssä odottaen fatiikin hellittävän. CCSVI:n ja fatiikin tiimoilta on julkaistu erillinen tutkimuskin, minkä lopputulema oli se että fatiikki on todennäköisesti vajaan laskimovirtauksen oire:
Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study   Myös Stanfordin yliopiston professori Micheal Dake julkaisi tutkimuksistaan tuloksia vuoden 2011 alussa: Controversial MS Treatment Lessens Fatigue . Amerikkalaisilla Stanfordissa operoiduilla fatiikki oli helpottunut ja vähentynyt radikaalisti.

Edelleen hämmentäväksi tuon tuoreen kanadalaistutkimuksen tuloksen tekee se, että tietääkseni se on ainoa pilottitutkimus  missä ei ole havaittu positiivisia muutoksia. Maaliskuussa 2012 kaksi eri jenkkitutkimusta raportoivat suotuisista vaikutuksista operoiduilla ja tuloksia pidettiin lupaavina ja rohkaisevina. Toinen tutkimuksista oli Chicagon yliopiston tekemä ja siinä oli mukana 94 tutkittavaa ja toisen tutkimuksen takana oli New York:n kokenut ryhmä (N = 192). Aiheesta lyhyesti aiemmassa blogikirjoituksessani: Myös Radiology-Today uutisoi USA:n kahdesta kliinisestä tutkimuksesta

Jälleen olemme siis tilanteessa, missä aiheesta tulee kahdenlaista tutkimusdataa. Alla olevassa kuvassa tilanne konkretisoituu hyvin, tutkimus 1 uutisoitu maaliskuussa ja tutkimus 2 kesäkuun alussa 2012:



Kun CCSVI asiaa on seurannut jo yli parin vuoden ajan, niin ei voi olla huomaamatta tiedekenttien kahtiajakoa ja ei myöskään sitä, että tutkimuksia voidaan tehdä jo ennalta asetetun näkemyksen ja päämäärään mukaan. Tästä aiheesta luennoi kanadalaiskirurgi Sandy Mcdonald noin vuosi sitten New Yorkissa pohtiessaan dopplertutkimuksien valtavaa kuilua puolesta ja vastaan. McDonald:n mukaan kärjistetysti ilmaisten tutkimustulos on jo ennalta tiedossa ja asetelma luotu siten että haluttu tulos toteutuu. Tiedekentällä on vilahdellut jopa "likaisia temppuja", esim. alkukeväästä 2012 USA:ssa pidyssä AAN (=American Academy of Neurology) vuotuisessa kokoontumisessa New Orleans:ssa, ohjelmaan oli merkitty Kuwaitilainen neurologi puhumaan maassaan tehdystä pilottittutkimuksesta. Tutkimustiivistelmäkin oli vähän aikaa julkisesti nähtävillä AAN:n sivuilla, mutta se poistettiin nopeasti kun osoittautui että ryhmän neurologi oli tehnyt oman "tutkimuksen", missä tulos että operaatioilla oli ainoastaan negatiivisia vaikutuksia MS-potilaisiin (!!). Kuwaitin ryhmän verisuonikirurgi kirjottikin asiasta vastineen: Open Letter from the Kuwait CCSVI team sent to the AAN. Tällaiset seikat eivät ole omiaan lisäämään luottamusta tutkimuskentän tapahtumiin.

Täytyy sanoa että on ollut aika ajoin vaikea ymmärtää miksi neurologinen kenttä on kokenut tämän asian suoranaisen vastenmielisenä ja vaikeana asiana. USA:n neurologi Jack Burks on tunnettu alallaan ja hän on osallisena CCSVI asiantuntijoiden järjestämissä konferensseissa kommentoimassa. Burks:n tavoite on saada aikaan yhteistyötä tiedekentällä asian tutkimiseksi. Hän kertoi keväällä järjestetyss ISNVD konferenssissa todella suoraan että asia on neurologialle todella vaikea ja kuvaili kuinka ECTRIMS tapahtumassa neurologit "repivät CCSVI:n palasiksi", eikä hän ole milloinkaan nähnyt vastaavaa ja totesi että "se oli kamalaa". Näinkö tiedettä tehdään?

Dr. Jack Burks "mitä neurologia ajattelee CCSVI:stä?"

Dr. Jack Burks, tunnettu MS-tutkija (USA)