torstai 11. heinäkuuta 2013

KUN LÄÄKÄRI ON MS-POTILAS - kahden lääkärin kokemukset CCSVI operaatiosta





Kahden lääkärin, joilla on myös MS-tauti kokemus ja mietteet laskimoiden pallolaajennuksen jälkeen.  Yhdistelmä lääketieteellistä sekä omakohtaisita  asiantuntijuutta on kiinnostava ja kuuntelemisen arvoinen. Kanadalaislääkäri Bill Code sairastui MS-tautiin 15 vuotta sitten ja se muutti hänen elämäänsä ja ammatturaansa. Hänen oireistoonsa kuuluivat fatiikki, päänsäryt, "aivosumu" ja autonomiset häiritö (mm. virtsarakon toiminta, unihäiriöt). Muutamia vuosia sitten hän kuuli laskimoahtaumista ja kiinnostui aiheesta siinä määrin, että päätti kokeilla operaatiota. Hänet hoidettiin kalifornialaisella klinikalla, missä hänellä todettiin molempien jugularlaskimoiden sekä azygoslaskimon ahtauma. Operaation myötä Bill Code:n oireisto helpotti dramaattisesti. Bill Code onkin ollut siitä lähtien aktiivinen luennoija laskimoahtaumista Kanadassa. 

Italiasta lähtöisin oleva kovan tason kardiologi dr. Gianfranco Campalani kykeni jatkamaan lääkärin uraansa operaation myötä. Hänet on operoitu alunperin Ferrarassa, zambonin ryhmän toimesta ja seuraava operaatio tehtiin hänen sairaalassaan Pohjois-Irlannissa. Campalani on ottanut pariin otteeseen voimakkaasti kantaa asiaan, ja hän pitää epäeettisenä sitä, että MS-tautia sairastavien laskimoita ei hoideta. Videolla hän korostaa että laskimo-operaatio on ensisijaisesti laskimon poikkeavuuden hoitoa, ei niinkään MS-hoitoa. Hän myös ihmettelee tilannetta toteamalla että "how they can sustain such a lie". Kovan tason verisuoniasiantuntijana hänelle laskimoahtaumat ovat selvä asia. 


Laskimoahtaumat ovat tutkimuksellisesti vielä "lapsen kengissä", ja operaatioissakin on edelleen kehittämisen paikkoja. Lukuisia kysymyksiä on edelleen vailla vastausta, mm. miksi operaatioiden hoitovaste vaihtelee? tai mitkä tekijä liittyvät uudelleen ahtautumiseen?  Viimeaikaiset tekstit aiheesta antavat aihetta olettaaa, että asia on paljon monimutakisempi kuin alunperin on luultu. Esimerkiksi laskimovirtaus näyttää liittyvän myös selkäydinnesteen virtaukseen. MS-diagnosoiduilla on heikentynyt verenvirtaus keskushermostossa ja selkäydinnesteen virtaus myös. Miten tämä liittyy tautiin ja oireisiin? Tulevat tutkimukset tuovat vastauksia näihinkin seikkoihin. Asian kunnolliseen tutkimukseen tulisi panostaa myös Suomessa. Operaatio turismi toisen maahan on kaukana siitä, millaista hoidon oikeasti tulisi olla (sanon näin, vaikka vaimoni operaatio onnistui ja tulos säilynyt). Oikeaan hoitoon kuuluisi selkeä jälkihoito, kontrollikäynnit ja tarvittaessa uusi operaatio kotimaassa. 


Alla pari uutta anekdoottista videoa, jotka antavat pontta sille, että näitä asioita pitää todellakin  tutkia.. eikä tyytyä siihen, että "se on plaseboa" ja case closed :)  Näin nopea hoitovaste ei selity perinteisellä "MS autoimmuunisairaus" mallilla. Veren- ja selkäydinnesteen virtausmuutokset ja niiden vaikutus hermosolukkoon ovat nyt CCSVI tutkijoiden keskiössä. Yksi hypoteesi liittyy siihen, että hermokudoksen toimintakyky voi palautua, verenvirtauksen elpyessä. Eri hypoteesejä selvitellään ja yhteyksiä pyritään löytämään.




Miksi Lori Batchelor:n MS-oireet ovat kääntyneet terveempään suuntaan todella upeasti? Alla oleva video on siinäkin mielessä hieno, että siinä on filmimateriaali todella pitkältä ajalta. Näitä anekdoottisia kokemuksia on paljon - ihmiset haluavat vaikuttaa asiaan. 


Korostan että yllä olevat esimerkit eivät ole tyypillisiä hoitotuloksia, vaan poikkeuksellisen hienoja. Pointti on lähinnä siinä, että on löydettävä vastauksia mitkä tekijät vaikuttavat tulokseen. Yksi vaikuttava tekijä on jo havaittu, ja se on varhainen hoito. Mutta lisää tekijöitä on (mm. laskimon ulkoinen kompressio) ja niiden rooleja selvitellään.