keskiviikko 21. elokuuta 2013

VASTINE HS:n artikkeliin "tutkijat tyrmäävät kohutun MS-tauti teorian"


Kirjoitin jo viime viikolla blogiini tekstiä kanadalaistutkimuksesta, jonka tulos oli se että CCSVI:tä ei tunnistettu käytännöllisesti katsoen ollenkaan ja tämä tulos uutisoitiin näkyvästi Kanadassa ja nyt näemmä Helsingin sanomissakin: Tutkijat tyrmäävät kohutun MS-tautiteorian

En tiedä kuinka hyvin artikkelin kirjoittaja Jani Kaaro on seurannut CCSVI:n vaiheita, mutta todettakoon jälleen että maailmalla tiedeyhteisö on jakaantunut kahteen leiriin ja tutkimustulokset ovat jokasuhteessa vastakkaisia, eli näkemys CCSVI:n yleisyydestä, hoidon turvallisuudesta, hoitotuloksista on kuin eri maailmoista. Sanat "controvercial" ja "science war" ovat tulleet tutuiksi median lööpeissä maailmalla. Jako näkyy jokseenkin hyvin tutkimusjulkaisuissakin - CCSVI negatiiviset tutkimustulokset julkaistaan paljolti neurologisissa julkaisuissa ja positiiviset pääasiassa radiologien tai verisuoniasiantuntijoiden julkaisuissa.

Suurin kiista vuosien varrella on liittynyt ultraääni- eli dopplertutkimuksiin, joiden tulokset ovat todellakin jakaantuneet nolla prosentista aina sataan prosenttiin. Miten tällainen on mahdollista lääketieteessä? Eikö tarkkojen mittauslaitteiden tulisi antaa selkeästi samansuuntainen tulos tiettyä ilmiötä mitattaessa? CCSVI:n kohdalla ei asia valitettavasti ole näin simppeli, sillä nyt tutkijoiden tulisi käyttää samaa metodia, joka on vieläpä uuden tyyppinen ja edellyttää koulutusta ja harjoittelua. Sana "learning curve" on tullut myöskin varsin tutuksi aiheesta lukiessani ja esimerkiksi italialainen verisuoniasiantuntija P.M Bavera kirjoitti aiheesta, kommentoidessaan erästä dopplertutkimusta näin:

"After 30 years of experience as a vascular surgeon and diagnostic (5), I can comment on the work of the authors, because after 1500 tests for CCSVI research, I have found abnormalities in 90% of patients with MS. Half of these were controls after venous angioplasty, all subject to venografic tests have confirmed CCSVI.

The conclusions to be made with large numbers and require time, proper training, and a learning curve, as well as the comparison dell'ecocolordoppler with the criterion standard catheter venography.

 Linkki: Training and learning curve in chronic cerebrospinal venous insufficiency assessment

Baveran 90 %:n tutkimuslöydös dopplerkuvantamisella on erittäin korkea ja huomioitavaa tässä on sekin, että tulos on vahvistettu laskimoiden varjoainekuvauksella (venografia). Baverakin korostaa, että CCSVI:n diagnosointi edellyttää uuden metodin kouluttautumista ja vielä harjoittelua.

Myös 2012 julkaistu usean klinikan yhteistyössä tehty laaja dopplertutkimus havaitsi CCSVI:n 86 %:lla MS-tautia sairastavista, Zambonin metodilla. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 710 tutkittavaa.

Kuva tutkimuksen löydösprosenteista:


En luettele tähän kaikkia tehtyjä dopplertutkimuksia, mutta jonkinlaisena koontina voisi sanoa, että CCSVI suositeltua tutkimusmetodia käyttäneet tutkimukset löytävät CCSVI:n korkeilla prosenttimäärillä ja vastaavasti muulla metodilla tehdyissä tutkimuksissa sitä ei havaita.

Palataanpa nyt tuohon HS:n artikkelin tutkimustulokseen, jonka teki siis McMasterin yliopiston tutkijat Kanadassa. Mediassa tutkimuksen johtaja Ian Rodger kertoi että "noudattivat samaa tutkimusmetodia kuin Zamboni" ja korosti vielä että tutkijat kävivät Italiassa oppimassa tutkimusmetodin. Tutkimuksen julkaisun ja mediaan tulon myötä osoittautuikin, että McMaster:n tutkijat olivat muuttaneet tutkimusmetodia siinä määrin, että CCSVI:tä (erityisesti takaisinvirtausta) ei havaittu. Paolo Zamboni ja Mirko Tessari kirjoittivatkin vastineen, jossa kritisoivat voimakkaasti sitä, että McMaster:n tutkijat eivät noudattaneet dopplermetodin suositusta (2011) ja olivat vielä kuvanneet magneettikuvassa kaulalaskimon aluetta missä CCSVI ongelmia ei ole.

Vastine: CAREFUL APPLICATION OF THE RECOMMENDED PROTOCOLS IMPROVE REPRODUCIBILITY AND PERMIT COMPARISON AMONG CCSVI STUDIES

Alla oleva teksti tutkimuksen tiimoilta vuoti myöskin julkisuuteen ja siinä tutkija (J.E.Paulseth - joka on neurologi) toteaa, että ensiksi löysivät takaisinvirtauksen eli refluksin.. mutta sitten hylkäsivät sen virheellisenä (!) ja muuttivat tutkimusmetodia:


Kuinka sitten voidaan varmistua siitä että CCSVI voidaan tieteellisellä varmuudella havaita, jos dopplertutkimukseet ovat näin tutkijasta riippuvaisia? Viime aikoina on noussut yhä enemmän näkemyksiä sen puolesta, että laskimoahtaumat ja virtaukset tulisi tutkia eri metodeja yhdistelemällä. Useissa teksteissä on mainittu että alan "kultainen standardi" olisi katetri venografia, laskimoiden röntgenkuvantaminen. Kovin moni tuntuu unohtavan sen, että Zambonin tutkimusryhmä käytti sekä dopplertutkimusta että venografiaa, eli he pyrkivät näin varmistamaan tutkimustuloksen, että saamaan lisätietoa ongelmkohdista

Zamboni ym 2009: Chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis

Kuva venografia tutkimuksesta:



Zamboni kirjoitti jokin aika sitten pääkirjoituksen erääseen julkaisuun, jossa hän tarkasteli CCSVI:n ristiriitaisuutta. Hän totesi sen minkä jo kaikki asiaa seuraavat tietävät, dopplertutkimuksissa on suuri hajonta ja päätteli sen johtuvan siitä, että tutkimus on niin paljon tutkijaan sidonnainen. Sen sijaan katetri venografia on jo objektiivisempi tutkimus ja Zamboni mainitsee että jo 12 tutkimusta tällä metodilla on havainnut CCSVI:n yli 90 %:lla MS-potilaista.

"Studies of prevalence show a big variability in prevalence of CCSVI in MS patients assessed by established ultrasonographic criteria. This could be related to high operator dependency of ultrasound. However, 12 studies, by the means of more objective catheter venography, show a prevalence >90% of CCSVI in MS. Global hypo-hypoperfusion of the brain, and reduced cerebral spinal fluid dynamics in MS was shown to be related to CCSVI."
LINKKI: The controversy on chronic cerebrospinal venous insufficiency

Esimerkiksi 2011 julkaistussa varjoainekuvantamisella tehdyssä  tutkimuksessa laskimopoikkeavuuksien löydösprosentti 586:n  MS-potilaan joukosta oli todella korkea, 96 %.
Linkki: Prevalence of extracranial venous abnormalities: results from a sample of 586 multiple sclerosis patients

Samoilla linjoilla oli Chicagon yliopiston tutkijat, jotka esittivät tuloksiaan keväällä 2012. Heidän tutkimuksessaan kuvannettiin 94 MS-diagnosoitua, operaatioiden yhteydessä tehtävällä varjoainekuvauksella ja CCSVI yleisyys oli 95% .
LINKKI:  society of interventional radiology, artikkeli


Summasummarum: ristiriita aiheesta on kestänyt jo useamman vuoden ja todennäköisesti edessäkin päin on kahdenlaisia tutkimustuloksia. Toivottavasti asiaan tulee selvyys mahdollisimman nopeasti ja tämä ikävä "tiedesota" saisi jo loppua. Vaikkakaan Suomessa asiaa ei ole erityisen paljon puitu mediassa, niin maailmalla se on ollut esillä todella paljon. Sinänsä oli mielenkiintoista miksi tämä McMaster:n yliopiston tutkimus sai mediahuomion, vaikka samalla viikolla tuli toinenkin tutkimusjulkaisu "journal of vascular surgery:ssä". Italialaistutkijat (Ei Zambonin ryhmä) raportoi kahden vuoden aikana tehdyistä operaatioista (pallolaajennus) kaikkiaan 1202 MS-potilaan osalta. Heillä kaikilla CCSVI oli diagnosoitu doppler- sekä venografia kuvantamisella. Mikä parasta tutkijat luonnehtivat operaatioita turvalliseksi ja jälleen sana "learning curve", jolla he viittasivat siihe, että komplikaatioita ilmeni pääasiassa 400 ensimmäisen operoidun aikana.
LINKKI: Feasibility and safety of endovascular treatment for chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis

Miksi tämä tutkimusuutinen ei päätynyt mediaan - siinäpä kysymys?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti