perjantai 26. joulukuuta 2014

ZAMBONI: LANCETISSA 2013 JULKAISTUN CCSVI TUTKIMUKSEN TULOS ON VIRHEELLINEN

Lokakuussa 2013 arvostetuimpiin lääketieteen julkaisijoihin lukeutuva Lancet julkaisi neurologi Anthony Traboulseen johtaman tutkimuksen, minkä tulosta uutisoitiin maailmalla "CCSVI:n kuoliniskuna". Tätä kanadalaistutkimusta pidettiin poikkeuksellisen merkittävänä siitä syystä, että se toteutettiin katetri venografialla (laskimoiden varjoainekuvaus) eli tarkimmalla kuvantamismetodilla. Tutkimuksessa kartoitettiin kaikkiaan 79 MS-tautipotilaan ja 98 kontrollin (joista 55 oli potilaiden sukulaisia) eli kaikkiaan tutkittavia oli 177. Pääsääntöisesti neurologijohtoiset tutkimukset ovat tuottaneet negatiivisen tutkimustuloksen ja Traboulseen tutkimus ei ole poikkeus tässä suhteessa. Tutkimuksen merkittävimpänä antina maailmalla uutisoitiin sitä, että tutkijat eivät löytäneet eroa MS-tautipotilaiden ja kontrollien suhteen. Varjoainekuvantamisella saamien tulosten myötä Traboulseen ryhmä päätteli, että kaulan jugulaarilaskimoiden kaventumat ovat yhtä yleisiä niin MS-potilailla kuin terveillä kontrolleilla. Kun tutkimuksen tulos julkaistiin Lancet:ssa lokakuussa 2013, niin mediaotsikot maailmalla antoivat ymmärtää, että "asia on nyt ratkaistu":


Kieltämättä Traboulseen ryhmän tulos askarrutti minuakin, sillä aiemmissa varjoainekuvantamis tutkimuksissa CCSVI oli selkeästi tunnistettu MS-tautia sairastavilla. Koska Traboulseen tutkimusta pidettiin erittäin merkittävänä maailmalla, niin minäkin odottelin Zambonin kommenttia tehdystä tutkimuksesta. Lopultakin joulun alla,  2014 Zambonin kommentti Traboulseen tutkimukseen julkaistiin ja sen myötä selvisi sekin, että miksi tähän meni noin vuosi. Zamboni halusi ehdottomasti kommentoida Traboulseen tutkimusta, koska se nojautuu ja kohdistuu Zambonin ryhmän tuloksiin. vielä tärkeämpi seikka on se, että Zamboni näkee Traboulseen tutkimuksessa selkeitä virheitä. Zamboni olikin yhteydessä Lancetin päätoimittajaan, joka ei antanut Zambonille mahdollisuutta kommentointiin. Zamboni kirjoittaa, että hän suorastaan rukoili Lancetin päätoimittajaa julkaisemaan kirjoittamansa vastineen, mutta turhaan. Zamboni oli hyvin hämmästynyt päätoimittajan linjauksesta. Seuraavaksi Zamboni lähestyi Anthony Traboulseeta suoraan ja odotti 11 kuukautta vastausta Traboulseelta, mutta jälleen turhaan.


Nyt Zambonin kommentti on kokonaisuudessaan luettavissa "Veins and Lymphatics" avoimessa tiedejulkaisussa. Vastineen kiinnostavin kohta on tietenkin se, mikä Zambonin mukaan on Traboulseen tutkimuksen suurin virhe. Lyhyesti todettuna virhe on se, että Traboulseen ryhmä käytti sellaista metodia, mitä ei ole laskimoahtaumien mittaamisessa aiemmin käytetty. Traboulseen tutkijat keskittyivät mittaamaan jugulaarilaskimoiden leveintä ja kapeinta läpimittaa ja luokittelivat ahtaumaksi kun läpimitan ero oli yli 50 %. Zambonin mukaan tämä on ihan normaalilöydös, niin MS-potilailla kuin terveilläkin ja siten heille Traboulseen tutkimustulos ei ole yllätys. CCSVI ahtauma (tai kaventuma) sen sijaan on laskimonsisäinen virtauseste, jolla laskimoasiantuntijat tarkoittavat mm. laskimoläppien tai laskimoiden seinämien kudospoikkeavuuksia ja tätä Traboulseen ryhmä ei ole tutkimuksessaan mitannut, toteaa Zamboni.

"Thus, by means of the adopted criterion of
measuring stenosis >50%, Traboulsee et al.
confirmed the data of the anatomical IJV caliber
variability, rather than providing an
assessment to discriminate among healthy
and pathological cases."



Zamboni selventää kommentissaan muutamien kuvien avulla Traboulseen tutkimuksen virhettä. Oikean puoleisessa kuvassa nähtävissä ero terveen ja CCSVI laskimon suhteen. Kuvassa CCSVI ahtauma  on laskimon sisäinen "septum" (= poikkeava kudos, mikä estää virtauksen. näkyy haaleavan viivana, mustan nuolen kohdalla).

 

Lancetin menettely on herättänyt voimakkaita tuntemuksia Zambonin tiedelöydöstä kannattavien keskuudessa ja ajatus siitä, että tiedejulkaisua ohjaa taloudelliset intressit on saanut tuulta purjeisiin. CCSVI blogissaan Joan Beal kirjoittaa varsin napakasti Traboulsee tutkimuksesta, otsikolla "Scientific misconduct?". 

"it is a dark time for science.  While neurological journals and researchers rule the MS dialogue, the science of the endothelium, venous function and cerebral blood flow are relegated to "death knells", "closed caskets" and "final words" in neurological publications.  Researchers refuse to speak to specialists in other fields.  Comments from the scientist who discovered CCSVI are not published.  False diagnostic criteria are created.  The death knell rings, not for CCSVI, but for the public's' trust"
                                                                                                                   
Ohjaako tiedejulkaisujen toimintaa talouden intressit? Onko esimerkiksi arvostettu tiedejulkaisu Lancet tieteellisesti objektiivinen vai palveleeko sen sen julkaisutoiminta tiettyjä tahoja? Palkittu brittiläinen MS-tutkija George Ebers nosti ison kissan pöydälle lokakuussa 2013, kun hän luennoi MS-lääkkeiden tutkimuksista ja markkinoinnista. Ebersin näkemys oli poikkeuksellisen kriittinen monessakin suhteessa ja hänen kommenteistaan voisi päätellä, että myös arvovaltainen Lancet on sidoksissa lääketeollisuuteen.   





Kun olen seurannut CCSVI:n kamppailua tiedemaailmassa jo yli viisi vuotta, niin se on tullut selväksi että tiedekamppailussa ei toimita reiluin pelisäännöin. Laskimopoikkeavuuslöydös MS-taudissa on hiertänyt kuin kivi kengässä MS-tutijoiden keskuudessa ja pelin henki on ollut sen mukaista. Edessä on todennäköisesti pitkä ja kivinen tie.. ennenkuin CCSVI on yleisesti hyväksytty ilmiö lääketieteessä.

lauantai 20. joulukuuta 2014

MS-TAUDIN VAIKUTTAVIN HOITOTULOS JULKAISTIIN 1990 (Lancet)

Varmasti tekstin otsikko on aikamoinen yllätys monelle MS-tautipotilaalle. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, niin fakta on se, että Lancet:ssa v.1990 julkaistu MS-taudin hoitotutkimus on edelleenkin  vaikuttavin. Kyseisen tutkimuksen päätulos oli se, että tuoreilla MS-diagnosoiduilla hoitomenetelmään sitoutuneista  95 %:lla MS-tauti ei juurikaan edennyt 34 vuoden aikana. Edellisessä lauseessa ei ole kirjoitusvirhettä; tutkimukseen osallistuneen 144 MS-tautipotilaan tilaa seurattiin peräti 34 vuoden ajan eli sairauden alkuvaiheista aina vanhuusvuosiin asti. Tutkimuksessa oli mukana 29 vasta diagnosoitua, joilla MS-taudin haitat vielä lieviä ja heistä 23 noudatti tutkimuksen hoitometodia. Hoitometodia noudattaneilla (22/23 potilasta) MS ei juurikaan edennyt vuosikymmenien aikana ja he pysyivät fyysisesti aktiivisina. Myös lähtötilanteessa enemmän invalidisoituneilla potilailla sairaus eteni hitaammin niillä, jotka sitoituivat hoitomuotoon. Kun Swankin tutkimus julkaistiin 1990, niin sen suurin kritiikki keskittyi siihen, että tutkimus ei ollut plasebokontrolloitu ja siten tutkimustulos jätettiin laajemmalti huomiotta. Swankin puolustukseksi on sanottava, että tutkimus käynnistyi ajalta ennen sokkoutettuja tutkimuksia. Yhden tutkimuksen perusteella ei tietenkään voi sanoa, että tulos on  tarkalleen oikea. Swankin tutkimuksen lupaava tulos antaisi kyllä aihetta asian tarkemmalle tutkimukselle.

Tutkittu hoitomuoto oli ruokavalio, minkä neurologi Roy Swank oli kehittänyt nimenomaan MS-tautipotilaille. Swank oli yksi aikansa tunnetuimpia MS-tutkijoita ja hän toimi Oregonin yliopiston neurologisen yksikön johtajana pitkään. Hän päätyi ravitsemushoitoonsa tutkittuaan MS-taudin esiintyvyyttä eri maissa ja vieläpä eri ajankohtina. Hän löysi yhteyden tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja MS-taudin esiintyvyyden suhteen. Yksi hänen tunnetuista tutkimuksistaan oli Norjalaisten ravitsemustottumuksien yhteys MS esiintyyteen maassa (julkaistu 1952). Havaintojensa sekä laboratiossa tekemiensä tutkimuksien myötä Roy Swank päätyi siihen tulokseen, että tyydyttyneen rasvan määrän radikaali vähentäminen (alle 20 grammaan päivässä) olisi MS-tautipotilaalle erittäin hyväksi. 

Alla oleva lyhyt dokumentti (18 min) esitettiin toukokuussa 1989. Siinä jonkin verran kerrontaa aluksi sen aikaisesta immuunipuolustukseen vaikuttavan MS-lääkkeen tutkimuksista ja myös Swankin ravitsemus tutkimuksista. Haastateltavana muutamia MS-potilaita, jotka olivat osallisia reilu 30 vuotta kestäneessä tutkimuksessa ja itse Roy Swank kommentoi tutkimustaan: 





Mitä yhteistä on Swankin tutkimuksilla ja CCSVI löydöksellä? 

Kiinnostukseni Roy Swankin tutkimuksiin heräsi luettuani pitkään CCSVI:n liittyvää tutkimusdataa  ja näenkin monia yhtymäkohtia niiden välillä. Pyrin nyt tiivistämään ajatuksiani ja nostan muutamia päällimmäisiä yhtymäkohtia Swankin ja Zambonin tutkimussuuntien välillä.

Verenvirtauksen heikkeneminen MS-tautipotilaan aivoissa. Tietääkseni Roy Swank oli ensimmäinen MS-tutkija, joka mittasi MS-tautipotilaiden sekä terveiden verrokkien veren "läpivirtausta" (perfuusio) aivoissa. Neurological research julkaisi vuonna 1983 Swankin johtaman tutkimuksen:
Cerebral blood flow and red cell delivery in normal subjects and in multiple sclerosis. Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin 130 terveen kontrollin ja 71 MS-potilaan veren virtausta sekä punasolujen määrää aivoissa. Mittausten myötä tutkijat totesivat, että MS-potiladen verenvirtaus oli hidastunut suhteessa terveisiin ihmisiin ja vieläpä niin, että virtauksen heikkeneminen korreloi taudin etenemisen suhteen: "The rate of decrease in CBF and RCD correlated directly with the rate of progress of the disease". Myös CCSVI tutkimuksissa on mitattu heikentynyttä verenvirtausta MS-aivoissa ja samansuuntaisesti kuin Swank vuonna -83 esitti eli sairauden etenemisen myötä virtauskin heikkenee. Buffalon yliopiston ja italialaistutkijoiden pilottitutkimuksessa todettiin, että MS-aivoissa verenvirtauksen heikkeneminen liittyy laskimoiden haittatasoa mittaavan pisteytykseen eli verenvirtaus aivojen eri alueilla liittyisi kaulan alueen laskimopoikkeavuuksiin.

Tunnetuin Swankin tutkimuksia tukeva lääkäri ja MS-tutkija, Australialainen George Jelinek kirjoitti hyvän artikkelin Swankin ja Zambonin tutkimuslöydösten yhteneväivyyksistä ( Extraordinary! Swank and Zamboni agree on the cause of MS ). Jelinek kirjoittaa, että niin Swank kuin Zamboni esittävät, että MS-taudin synnyssä verisuoniston poikkeavuuksilla olisi merkittävä rooli.

Heikentyneen virtauksen parantaminen. CCSVI:ssä hoitokeinona on laskimopoikkeavuuden operointi, mikä tapahtuu pääasiassa pallolaajennuksella. Eri tutkimuksissa verenvirtauksen parantuminen on keskittynyt kaulan jugulaarilaskimon mittauksiin (esim.1, 2, 3). CCSVI tutkijoiden yksi tärkeimmistä hypoteeseistä on se, että korjaamalla kaulan alueen laskimoiden virtausesteitä, niin siten myös parantuu verenvirtaus aivojen eri alueilla.
Myös Roy Swankin tavoitteena oli verenvirtauksen korjaaminen MS-aivoissa ja tähän hän pyrki muuttamalla veren ominaisuuksia. Swank kirjoitti paljon veren viskositeetistä eli virtausominaisuuksien parantamisesta. Laboratoriossaan Swank tutki niin koe-eläimillä kuin ihmisilläkin mitä vaikutuksia ravinnolla (erityisesti tyydyttyneellä rasvalla) on vereen. Yksi hänen havainnoistaan oli se, että tyydyttynyttä rasvaa enemmän sisältänyt ateria näkyi veren punasolujen kerääntymisenä tai "takertumisena" toisiinsa, jolloin punasolujen virtaus pienissä verisuonissa heikkenee. Alla olevassa videoklipissä Roy Swank kertoo tekemistään mittauksista. Vähärasvaista (siis tyydyttyneet) ruokavalioa noudattaneiden veren viskositeetti oli selkeästi vähentynyt kun mittaus tehtiin 2-2,5 vuoden kohdalla.

video


Virallisen MS-hoidon ulkopuolella.  Jos Swankin tutkimustulokset 1990 esittämä tutkimusdata on niin hyvää ja lupaavaa kuin se tutkimusraportissa esitettiin.. niin miksi sitä ei ole juurikaan tutkittu sen jälkeen? Tämä onkin hyvä kysymys ja oma käsitykseni on se, että lääketeollisuuden intressit ohjaavat niin voimakkaasti MS-tutkimusta ja siten MS-hoitoakin, että muilla vaihtoehdoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä samaan tilaan. Erilaisten hoitomentelmien tutkiminen on erittäin kallista ja laajempien tutkimuksien rahoitus tulee lähinnä lääketeollisuudesta. Miksipä heillä olisi intressiä rahoittaa jonkin ravitsemuksen vaikutuksia sairauteen, saati sitten laskimopoikkeavuuksien hoidon tutkimuksia? CCSVI tutkimuksienkin jokseenkin horjuva rahoitus on tullut mm. keräysvaroina ja Italiassa virallinen taho on myös rahoittanut meneillään olevaa Brave Dreams tutkimusta. Rahoituksien suhteen Daavid vs Goljat asetelma on selkeä.

Mutta onko Swankin tutkimuslöydöksille löytynyt lisätukea tutkimuksissa? Buffalon yliopiston tutkijat mittasivat 492 MS-tautipotilaan veren rasva-arvoja suhteessa MS-taudin tilaan (mm. EDSS arvot ja magneettikuvantaminen). Heidän tutkimuksen päätulos oli se, että invaliditeetin eteneminen liittyi veren rasva-arvoihin; korkeammat LDL-, kokonaiskolesteroli sekä triglyseridi arvot assosioituivat invaliditeetin etenemiseen.


Toinen vastaava tutkimus tulee Australiasta, missä tutkijat mittasivat 141 RR-tautimuotoa sairastavan MS-potilaan veren rasva-arvoja. Heidän tutkimuksen tulos oli samankaltainen kuin edellä mainittu Buffalon yliopiston tutkimustulos:
"They found that the amounts of a number of different fats in the blood, including the high and low density lipoproteins (HDL and LDL), and triglycerides, were closely associated with disability level as measured by the Expanded Disability Status Score (EDSS). This association remained strong even when other potentially confounding factors such as smoking, exercise, age and sex were taken into account."

Alla oleva uutisotsikko liittyy em. Australialaistutkimukseen ja kuvan alla linkki julkaisuun:



Kanadalaisessa neurologijulkaisussa (5/2012) lääkäri nimeltään Michael Kadoch kirjoitti päätoimittajalle osoitetussa kannanotossa, että MS-tutkimuksen tulisi panostaa Roy Swankin tutkimuksia jatkaen. Hän kysyy, että onko MS-taudin keskushermoston heikentynyt verenvirtaus korjattavissa ravitsemuksellisin keinoin? Hän päättää tekstinsä varsin painokkaasti: "meidän tulisi jatkaa Swankin tutkimustyötä, jos me haluamme parantaa tämän sairauden". Olen kyllä erittäin paljon samaa mieltä kuin Michael Kadoch eli asian tutkimista tulisi jatkaa (kuvassa vain osa tekstistä), samoin kuin CCSVI tutkimuksia - näkemyseroista huolimatta.






lauantai 22. marraskuuta 2014

ZAMBONIN ESITYS - VEITHSYMPOSIUM 18.11.2014 USA


Kansainvälinen verisuoniasiantuntijoiden joka vuotuinen konferenssi, VeithSymposium pidettiin nyt 41. kerran USA:ssa. Tähän jättimäiseen kokoontumiseen on kutsuttu verisuonikentän asiantuntijoita joka puolelta maailmaa ja viiden päivän (18.11-22.11) ajan kuulijoita tykitettiin lyhyillä ja ajankohtaisilla aiheilla. CCSVI oli esillä tiistaina 18.marraskuuta ja tunnetuista asiantuntijoista oli puhumassa mm. Paolo Zamboni ja Stanfordin Yliopiston Michael Dake.

Tilaisuuden mielenkiintoa kaiketi lisäsi se, että puhumassa oli sekä tiedelöydöstä puoltavia ja kriittisiä/vastustavia asiantuntijoita. Yksi tunnetuimmista kriitikoista on kanadalaisen Western yliopiston neurologian professori David Spence, joka on ottanut Kanadassa näkyvästi kantaa jo 2010 toteamalla medialle, että teoria on epäuskottava ja se ei sovi nykyiseen käsitykseen MS-taudista. Kun nyt katsoin hänen puheenvuoron dioja, niin linja oli paljolti sama kuin neljän vuoden takaisissa kommentoinnissa mediaan; MS on ensisijaisesti tulehduksellinen sairaus ja hänen CCSVI kritiikki rakentui paljolti negatiivisten tutkimuksien varaan ja potilaiden hoitokokemukset ovat hänen mukaansa plasebokokemuksia (kuinka monta kertaa tämäkin on tullut kuultua?).

Odotin mielenkiinnolla Paolo Zambonin esitystä ja nähtyäni aineiston, totesin mielessäni että tutkimus on aivan oikeilla urilla. Alla osa esityksen dioista, joita tulkitsen sen perusteella mitä olen aiheesta jo aiemmin lukenut:                    
                                  
(klikkaa diaa, näkyy paremmin)



Otsikko diasta on jo nähtävissä, että Zambonin esitys rakentuu paljolti uusien löydöksien ympärille. Etenkin italialaistutkijat ovat tuottaneet viime aikoina uusia "palasia" palapeliin ja kokonaiskuva CCSVI:stä rakentuu hitaasti, mutta varmasti.






Esityksen alussa Zamboni viittaa konfliktiseen ja jännitteelliseen tilanteeseen tiedemaailmassa. Kärkkään kriittisesti suhtautuvat tutkijat (erityisesti neurologia) ovat jo vaatineet tutkimuksien lopettamista "ajan ja rahan haaskauksena", eräät tutkijat ovatkin jo teksteissään "haudanneet" CCSVI:n. Yksi suurimpia ongelmia on ollut tilan diagnosoinnin vaikeus, mikä näkyy hyvin hajanaisina tutkimustuloksina.



 Dr. House toteaa:
"PATHOLOGY IS STILL THE BENCHMARK IN MEDICIN"

Zamboni viittaa viimeisimpiin tutkimuksiin, joiden mukaan CCSVI:n myötä jugularlaskimoiden rakenteissa on todettu muutoksia suhteessa terveiden kontrollien laskimoihin. (endoteelikerroksen hävikkiä, kollageeni III:n lisääntymistä sekä kalkkipitoisuuksien kasvua)



Havainnollistava kuva: ero terveen ja CCSVI laskimorakenteessa. Terve kudos on solutasolla tiivistä ja tasaista. CCSVI kudos mikroskooppikuvissa vaurioitunutta.






Laskimoläppien rakennepoikkeavuukista onkin ollut puhetta jo pitemmän aikaa. Kesällä 2014 julkaistussa tutkimuksessa Zamboni ym. tutkivat mikroskoopilla jugularlaskimoiden läppien poikkeavukksia suhteessa kontrollinäytteisiin ja tehdyn tutkimuksen mukaan endoteelisolukon poikkeavuuksia oli niin laskimoiden seinämissä kuin laskimoläppien yhteydessä:





Zamboni esittelee eri kuvantamistavoilla saatuja tuloksia, joilla on osoitettu laskimovirtauksen heikentyminen CCSVI/MS-taudissa. Virtauksien muutoksia on mitattu mm. varjoaine-ultraääni kuvantamisella, katetrivenografialla, magneettikuvantamisella ja pletysmografialla. Zambonin viittamista tutkimuksista yksi kiinnostavimmista on Veroux ym tutkimus (Journal of Vascular and Interventional Radiology, dec 2013). Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin varjoaineen "tyhjentymistä" jugularlaskimoista. Terveillä kontrolleilla varjoaine tyhjeni pääsääntöisesti alle kahdessa sekunnissa ja MS-potilailla (n=313) noin 80 %:lla yli neljä sek.



Yksi tärkeimmistä kysymyksistä lienee se, että voidaanko operoinnilla parantaa veren läpivirtausta potilaan aivojen alueella? Tämäkin tutkimuksen alue on paljolti alkumetreillä, mutta Zambonin ryhmän pilottitutkimkset antavat viitteitä siitä, että verenvirtaus korjaantuisi keskushermostossa. Vasemmalla dia esittelee pilottitutkimusta, missä virtausta mitattu eri aivojen alueilla, suhteessa kontrolleihin.



Spect kuvantamisella pyritään nyt selvittämään, miten kaulan jugularlaskimoiden virtauksen muutos heijastuu aivojen alueelle. Odotan kyllä mielenkiinnolla tutkimusjulkaisuja tämän aiheen tiimoilta. Diassa tapaustutkimus; 45 vuotiaan naisen virtauksen muutos operaation myötä.





Zambonin ryhmän tietous on myös lisääntynyt sen suhteen, että ketkä todennäköisemmin hyötyvät operaatiosta enemmän. Tietyntyyppiset virtausesteet antavat paremman hoitovasteen. Diasta päätellen "lyhyet, jumittuneet (engl. stuck), symmetriset laskimoläpät" ovat potentiaalisempi hoitokohde.Yksi tutkimuksen painopiste alue on mm. laskimoiden kirurginen operointi. Aika näyttää..



Summary: CCSVI on verisuonisairaus, missä laskimoiden rakenteissa on tapahtunut muutoksia ja verenvirtaus on muuttunut. Laskimovirtauksen korjaaminen mahdollistaa verenvirtauksen parantumisen keskushermostossa.






maanantai 6. lokakuuta 2014

ZAMBONIN MITTAUSMETODILLA TUTKITAAN ASTRONAUTTIEN VERENVIRTAUKSIA

Italiassa on uutisoitu aika näkyvästi professori Zambonin ja Italian avaruusjärjestön yhteisestä tutkimushankkeesta, minkä keskiössä on astronauttien aivoista poistuvan verenvirtauksen mittaaminen. Italialainen naisastronautti Samantha Cristoforetti lähtee 23.marraskuuta puoleksi vuodeksi kansainväliselle avaruusasemalle ja hänellä on kaulallaan verenvirtauksia mittaavia antureita. Kyseinen mittausmetodi on Paolo Zambonin kehittämä ja sitä on aikaisemmin sovellettu MS-potilaiden verenvirtauksen poikkeavuuksien kartoittamisessa. Menetelmä on pletysmografia sovellus, jolla nyt mitataan miten ihmisen aivoista lähtevän verenvirtaus muuttuu painottomassa tilassa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että pitkäaikainen avaruudessa olo uhkaa aivokudosta.




Pletysmografia metodilla on mittailtu MS-potilaiden verenvirtauksen poikkeavuuksia ja esimerkiksi 9/2012 Journal of Vascular Surgery julkaisi hyvän tutkimusartikkelin aiheesta:
Tutkimuksessa vertailtiin 44 MS-potilaan ja 40 terveen kontrollin virtausta ja mittausantureiden mukaan ryhmien kesken oli merkittäviä eroja, terveillä virtaus oli nopeampaa kuin MS-potilailla.

"The rate at which venous blood discharged in the vertical position (EG) was significantly faster in the controls (2.73 mL/second ± 1.63) compared with the patients with CCSVI (1.73 mL/second ± 0.94; P = .001)."

torstai 25. syyskuuta 2014

Ohjeistus CCSVI:n diagnosointiin julkaistu (23.09.2014)

ISNVD eli "International Society for Neurovascular Disease" on kansainvälinen järjestö, jonka jäsenistö on lääketieteen tutkijoita ja asiantuntijoita. Järjestön fokus on verisuonipoikkeavuudet neurologisissa sairauksissa ja CCSVI on ollut hyvin framella ISNVD:n konferensseissa. Koska tutkimuskentällä on ollut niin valtavasti erilaisia tutkimustuloksia CCSVI:n osalta - järjestö päätti julkaista diagnosointi ohjeistuksen. Tämä ohjeistus on melkein 30 sivuinen ja se on julkaistu "Journal of Vascular and interventional Radiology:ssä". Ohjeistuksen jalostumiseen on osallistunut peräti yli 60 lääketieteen asiantuntijaa:

"More than 60 neurology, radiology, vascular surgery, and interventional radiology experts participated in these workshops and contributed to the development of standardized noninvasive and invasive imaging protocols for the detection of extracranial venous abnormalities indicative of CCSVI"

Ohjeistus on vapaasti ladattavissa ISNVD:n sivulta: http://isnvd.org/d/node/14

Toivon, että tämä ohjeistus päätyisi suomalaistenkin alan asiantuntijoiden nähtäväksi ja hyödynnettäväksi.


Kuva ohjeistuksen sivuilta:


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

TUTKIMUSJULKAISU - MS-TAUDISSA AIVOKAMMION LAAJENEMISEN SYYNÄ CCSVI?

Journal of Vascular diagnostics tiedelehdessä oli kiinnostava artikkeli (17.09.2014), missä italialaistutkijat (d'Alessandro ym) olivat vertailleet CCSVI diagnosoitujen MS-potilaiden (33) ja terveiden kontrollien (33) kolmannen aivokammion läpimittaa ECD (echo-colour-doppler) mittauksella. Tutkimuksen kiinnostava tulos oli pääpiirteissään se, että MS-potilalla kolmas aivokammio oli suurentunut ja vieläpä niin, että läpimitta korreloi EDSS arvojen kanssa. Tutkijoiden päätelmä oli se, että CCSVI:stä johtuva poikkeava veren- ja selkäydinnesteen virtaus liittyy aivokammion läpimitan kasvuun. Tähän liittyen tutkijat esittivät, että laskimovirtauksien heikentyminen (staasi) johtaisi selkäydinneste pitoisuuden kasvuun aivoissa, mikä laajentaisi kammiota. Mielestäni jälleen ollaan erittäin kiinnostavan asian äärellä.


"We hypothesize that the blood drainage stasis leads 
to an increase of cerebrospinal fluid in the brain, with 
evident dilation of the third ventricle"



Linkki tutkimukseen: Increased size of third ventricle in patients with multiple sclerosis and chronic cerebrospinal venous insufficiency (sivun alaosassa on "download article" kohta, mistä koko paperi on ladattavissa) 

lauantai 2. elokuuta 2014

ANNA-LEHDEN (31.7.2014) ARTIKKELI NUOREN NAISEN HOITOKOKEMUKSESTA



Uusimmassa Anna-lehdessä (31.7.2014) on hieno artikkeli operaatiossa hyvän hoitovasteen saaneesta nuoresta naisesta. Olinkin yhteydessä häneen artikkelin tiimoilta ja hän oli muuten tyytyväinen artikkelin.. paitsi toimittaja oli parissa kohtaa kirjoittanut selkeitä asiavirheitä (pallolaajennus ei ole leikkaus). Luin itsekin artikkelin eilen ja se oli ihan positiivishenkinen. Artikkelissa kerrontaa mm. operaation vaikutuksista:

"Heti operaation jälkeen Anniina huomasi selvän eron voinnissaan - olin paljon virkeämmässä kunnossa. Sairaalahuoneessa katselin vastapäseillä seinällä olevaa televisiota. Ennen leikkausta en nähnyt kunnolla sinne asti, joten ohjelma näytti epämääräiseltä sutulta. Operaation jälkeen ei tarvinnut siristellä"
...
"korkokenkien käyttö oli hänelle pitkään mahdotonta, mutta nyt hän on saanut vetää ne jalkoihinsa"
...
"Tästä kesästä Anniina on saanut nauttia ilman uupumusta"

Artikkelissa asiaa enemmän kuin tässä minun referoinnissa. Vaikkakin moni CCSVI operaatiossa on saanut hyviä hoitokokemuksia, niin täytynee sanoa samaan hengenvetoon että asia on edelleen tutkimuksellissti alkuvaiheissa ja kehittymässä. Suomalaisista operoiduista osa on saanut todella hyvän hoitotuloksen ja osa ei ole hyötynyt operaatiosta. Uskon ja toivon, että jossakin vaiheessa laskimo-operaatioita tehdään Suomessa.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

BUFFALON YLIOPISTON PREMISE TUTKIMUS NYT JULKAISTU

Reilu vuosi sitten Buffalon ylioiston tutkijat Robert Zivadinov ja Adnan Siddiqui tulivat julkisuuteen kun heidän Premise 2 tutkimuksen tulokset olivat valmiita. Tuolloin tutkimuksesta laadittiin tutkimus posteri, jotta tulokset voitiin esitellä USA:n neurologien konferenssissa (AAN = American Academy of Neurology). Posterin lisäksi Buffalon edustajat tekivät mediatiedotteen ja vieläpä videonkin tutkimustuloksesta. Premise 2 tutkimuksessa oli mukana 20 MS-diagnosoitua, joista puolelle tehtiin oikea operaatio, toiselle puolelle feikki-operaatio ja tuloksia vertailtiin sokkoutetusti. Tutkimuksen jäätävä tulos oli se, että magneettikuvantamisen, relapsien lukumäärän tai muidenkaan mittareiden mukaan laskimoiden operoinnista ei ollut mitään havaittavaa hyötyä ryhmien kesken. Itseasiassa Buffalon tutkijat totesivat että operaatio näytti tuottavan vain ongelmia niin plakkien tai relapsienkin suhteen.



Kun edellistä tulosta vetaillaan Buffalon aiempaan tutkimusjulkaisuun (Journal of Vascular and Interventional Radiology 6/2013), niin tulokset ovat hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia keskenään. Tässä tutkimuksessa oli mukana 15 MS-diagnosoitua, joista kahdeksalle laskimotoimenpide tehtiin puolta vuotta ennen kuin lopuille seitsemälle ryhmästä. Tutkimuksessa kartoitettiin mm. toimenpiteen vaikutus selkädinnesteen virtaukseen sekä magneettikuvantamisella saavutettuun dataan. Tämän, myös sokkoutetun tutkimuksen tulos oli se, että operaatio paransi selkädinnesteen virtausta, mikä heijastui potilaiden kliiniseen statukseen ja magneettikuvantamisen tuloksiinkin: "Altered CSF flow and velocity measures were associated with worsening of clinical and MR outcomes in the delayed group" 


Tutkimuksien tulokset ovat siis eri linjoilla, vaikkakin molemmissa sama tutkimustaho eli Buffalon Yliopisto. Kun tutkimuksia vertailee niin tietyt seikat erottuvat:

- CSF (siis selkäydinnestetutkimus) tutkimusta ei uutisoitu mediassa, Premise 2 sen sijaan hyvin näkyvästi
- CSF tutkimuksessa oli mukana Paolo Zamboni ja toimenpiteet suoritti Zambonin ryhmän kokenut konkari, Roberto Galeotti. Premise 2 tutkimuksessa operaatiot teki  Adnan Siddiqui, jolla ei ollut vielä kertynyt kokemusta CCSVI operaatioista.
- CSF tutkimuksessa operaatio paransi virtausta, mutta Premise 2:ssa operaatiot epäonnistuivat laskimovirtauksen korjaantumisessa


Jostakin syystä Premise uutisoinnissa tämä tärkeä yksityiskohta verenvirtaukseen liittyen lakaistiin maton alle. Operaation tarkoitushan on korjata kaulan (ja azygos) laskimoiden virausta ja jostakin syystä faasi 2 ei saavuttanut tätä päämäärää. Neurologi David Hubbard totesi vastineessaan näin:

" The poster concluded that venoplasty “failed to provide any sustained improvement in venous outflow as measured through duplex and/or clinical and MRI outcomes.”  Since the study’s objective hypothesized that correction of venous flow would improve MS, why would MS improvements be expected if venous flow was not?"




Valitettavasti Premise 2 tutkimuksen tulos on kiihdyttänyt CCSVI vastaisia kannanottoja, ja erityisesti neurologisella sektorilla on yhä voimakkaammin vaadittu laskimopoikkeavuuksien tutkimuksien ja toimenpiteiden lopettamista. Tämä on todettavissa jo tiedetuotoksien otsikoinnissakin. Esimerkiksi Neurology julkaisun kesäkuun numerossa yhden julkaisun otsikko on seuraava: "Venous angioplasty for "CCSVI" in multiple sclerosis: Ending a therapeutic misadventure

Itselläni on sellainen tuntuma, että CCSVI tulee jokseenkin etääntymään MS-taudista eli sitä tullaan tutkimaan selkeämmin itsenäisenä, omana verenvirtauksen ongelmana.. kuten eilen (1.7.2014) julkaistu italialaislehden artikkeli kertoo eli Zambonin viimeisin tutkimusjulkaisu vahvistaa sitä ajatusta, että CCSVI on MS-taudista riippumaton verisuonisairaus(tai poikkeavuus), eli se ei selity MS-taudista:




Summasummarum:
Tiedesota on vain syventynyt ja saamme todennäköisesti lukea vielä pitkään kahdenlaista tutkimusdataa. Jos jotakin positiivista pyrin sanomaan, niin mielestäni tutkimuksen suunta on ollut oikea eli konkreettiset mittaukset (mm. Spect tai kudostutkimukset) tulevat varmasti selventämään CCSVI:n merkitystä jatkossa yhä tarkemmin.





perjantai 27. kesäkuuta 2014

KUDOSTUTKIMUS: CCSVI LASKIMOISSA ENDOTEELISOLUJEN POIKKEAVUUKSIA


Verisuonisairauksiin keskittynyt tiedejulkaisu Phelobologyn uusimma numerossa (6/2014) Zambonin ryhmän tutkimus, joka on jälleen erittäin kiinnostava: kyseessä oli kudosnäytetutkimus ja näytteet olivat peräisin MS-potilailta, joille oli tehty kirurginen operaatio jugularlaskimoon (pallolaajennus ei ollut riittävä toimenpide). Saatuja kudosnäytteitä tutkittiin elektronimikroskoopilla ja niitä vertailtiin terveiltä (siis ei CCSVI diagnoosia) saatuihin kudosnäytteisiin. Tutkimuksen tulos oli se, että laskimoiden rakenne virtausesteiden yhteydessä erosi kontrollien näytteistä ja ehkä tärkein löydös oli se, että CCSVI laskimoista puuttui paikoitellen endoteelikerros.

"Surprisingly, SEM analysis of intraluminal obstacles revealed the complete absence of endothelial cells, or of whatever cell, on the luminal side. The surface of the intraluminal defects appears as a fibrous lamina covered by micro-reticular stru cture" 

Edelleen tutkijat päättelivät että poikkeavuudet eivät johtuisi MS-taudista, vaan ne olisivat erillinen, itsenäinen verisuonipoikkeavuus:

"The latter aspect clearly indicates that CCSVI cannot be considered an epiphenomenon of multiple sclerosis, since the immune reaction characterizing the disease was not found in the IJV wall. CCSVI picture seems to be even more an independent vascular picture." 


Kirjoittajat toteavat myös, että tämä poikkeava rakenne mahdollisesti lisää tromboosin riskiä operaation yhteydessä, eli tutkimuslöydöllä saattaa olla vaikutuksia hoitokäytäntöihin.

"Furthermore, reports of post-procedural thrombosis following endovascular procedures are less surprising and warrant practical guidelines on dosage, intensity and length of anti-thrombotic prophylaxis"


torstai 29. toukokuuta 2014

CCSVI tiedesota - Italiassa neurologia taipumassa?




Olen mielenkiinnolla seurannut Zambonin tiedelöydöksen myötä syntynyttä tiedesotaa, mikä on jatkunut jo noin neljän vuoden ajan. Aikaa myöten itselleni on vahvistunut käsitys siitä, että tiedekin on paljolti sosiaalisesti rakentunutta eli tiedeyhteisöt päättävät loppujen lopuksi mikä on hyväksyttyä tiedettä ja mikä ei. MS-tauti on perinteisesti ollut neurologian piiriin kuuluva sairaus, ja sairaudesta rakentunut tiedekäsitys on vuosikymmenien aikana muotoutunut neurologisen tiedeyhteisön piirissä. Kun 2009 maailmalla nousi voimakkaasti esille verenvirtaukseen ja laskimopoikkeavuuksiin painottunut tiedelöydös, niin tämä ei yksinkertaisesti sopinut vallalla olevaan tiedekäsitykseen - siitäkään huolimatta on aiemmissa tutkimuksissa (ajalta ennen CCSVI löydöstä) on todettu lukuisia seikkoja, jotka osoittavat verenvirtauksen / verisuoniston osuuteen sairaudessa (mm. hidastuntu virtaus keskushermostossa, MS leesioiden verisuoniyhteys). Tiedesota näkyy käytännössä usealla eri tavalla, mutta ehkäpä yksi merkittävimmistä ilmiöistä on tiedeyhteisön keskinäinen "rivien tiivistyminen". Tällä tarkoitan sitä, että omaa tiedenäkemystä vahvistetaan ja sitä uhkaavaa tiedehypoteesiä heikennetään. Tästä yksi esimerkki on oman alan tiedejulkaisuissa olevien tutkimustuloksien ja artikkelien valikoituminen; neurologian julkaisuissa CCSVI:n osalta on valikoitunut pääasiassa negatiiviset tutkimuslöydökset ja tämä luonnollisesti vahvistaa oman tiedesektorin näkemystä asiasta. Vastaavasti kolikon toinen puoli on positiivisen tutkimusdatan kerääntyminen tiettyihin julkaisuihin verisuoni/radiologia sektorilla.

Ehkä kuuminta tiedesotaa asiassa on käyty Italiassa viimeisen parin vuoden aikana ja täytyy tunnustaa, että tunsin valonpilkahduksia mielessäni, kun eilen luin uutisointia Italiasta. Ferraran yliopistolla kaksi päivää sitten (27.5 2014) pidetyssä tiedeseminaarissa oli paikalla noin 300 lääketieteen edustajaa ja tilaisuus keskittyi CCSVI:n ja MS-taudin ympärille. Seminaarissa oli ollut varsin poleeminen sävy kun professori Zamboni esitteli tutkimustuloksiaan ja Ferraran yliopiston neurologian yksikön johtaja Enrico Granieri puolusti perinteistä tiedenäkemystä. Mutta seminaarin lopputulos oli mielestäni mukava yllätys, sillä  neurologi Granieri oli myöntynyt siihen, että CCSVI tulisi nähdä yhtenä suurimmista riskitekijöistä MS-taudissa. Lisäksi prof. Granieri oli pyytänyt Zambonilta lupaa saada käyttäää ja esitellä CCSVI tutkimusdataa tulevissa konferensseissa. Myös paikalla ollut patologian professori Louis Cavazzini oli vahvistanut että laskimoiden ja verenvirtauksen merkitys MS-taudissa on ilmeinen ja tulevissa tutkimuksissa tähän tulisi panostaa.

Olen jo pitempään pohtinut, että asennemuutos tiedekentällä lähtee Italiasta ja perustan ajatukseni siihen, että siellä on tuotettu todella paljon tieteellistä tietoa aiheesta ja asiaa tutkivien asiantuntijoiden määrä on ollut selkeästi kasvussa. Edellä kerrottu on myös tärkeä osoitus siitä, että tiedekenttien tulisi käydä tiededebaattia ja pyrkiä tekemään yhteistyötä - muutoin on todella vaikea nähdä muuta kuin oman tiedeyhteisön näkemykset.

Linkki: http://www.estense.com/?p=388258


tiistai 27. toukokuuta 2014

SPECT-KUVANTAMINEN MITTAA VERENVIRTAUKSEN MUUTOKSET MS-AIVOISSA OPERAATION JÄLKEEN

Professori Zambonin esitteli helmikuussa 2014 San Fransciscossa tutkimusryhmänsä uusia tutkimustuloksia, mitkä liittyvät erittäin tärkeään asiaan - aivojen verenvirtaukseen. Haastattelussa Zamboni kertoo, että CCSVI:ssä yksi keskeisimpiä ilmiöitä on keskushermoston virtauksen heikkeneminen, mikä MS-taudin osalta on todettu useissa tutkimuksissa. Italialaisryhmä on nyt hyödyntänyt SPECT- ja PET-kuvantamista antamaan uutta tietoa CCSVI:n ja verenvirtauksen suhteista. Zamboni toteaa haastattelussa, että ovat saaneet uutta ja tarkempaa tietoa virtauksista. Erityisen kiinnostava oli heidän tekemä pienimuotoinen pilottitutkimus, minkä tulos oli se, että ahtautuneiden laskimoiden (siis kaula ja azygos) pallolaajennus heijastui aivojen verenvirtaukseen korjaavasti. Zamboni puhuu haastattelussa myös vähentyneestä hapen ja glukoosin merkityksestä aivokudoksen / myeeliä tuottavien oligodendrosyyttisolujen osalta + muuta kiinnostavaa.

Mielestäni todella tärkeää tutkimusta jälleen, sillä lisää MITATTAVAA tietoa todellakin tarvitaan osoittamaan miten CCSVI heijastuu ihmisen aivoihin / MS-tautiin ja mitä vaikutuksia ahtautuneiden laskimoiden operoinnilla on niin verenvirtauksen kuin MS-oireidenkin osalta.

LINKKI:  Dr. Paolo Zamboni Discusses Perfusion  



perjantai 9. toukokuuta 2014

TUTKIMUSTULOS (5/2014): PALLOLAAJENNUS NÄKYY MS-POTILAALLA VERIARVOJEN MUUTOKSINA




Blood Coagulation and Fibrinolysis tiedejulkaisun toukokuun numerossa raportoidaan italialaistutkimuksesta (ei Zamboni) missä kartoitettiin 110:n MS-potilaian veriarvoja ennen ja jälkeen operaation (1,3,6,9,12,15 ja 18 kk). Tutkimuksen päätulos oli lyhyesti todettuna se, että pallolaajennus näkyi tilastollisesti merkittävästi veren hyytymis- ja tiettyjen endoteelin toimintahäiriö arvojen suhteen. Kyseiset arvot korjaantuivat kutakuinkin samalle tasolle kuin terveillä kontrolleilla. Edelleen kiinnostavaa (myös tutkijoidenkin mielestä) oli se, että näiden arvojen korjaantuminen näkyi myös MS-potilaan tilan kohentumisena, siis hyvänä hoitovasteena. Huomionarvoista on toki sekin, että tutkimuksessa ei todettu erityisiä komplikaatioita operaatioiden osalta.

Alla olevassa taulukossa laboratoriomittausten muutokset, sekä MS-potilailta että kontrolleilta:



Mielestäni jälleen todella tärkeää uutta tietoutta, joka osaltaan tuo lisävaloa laskimoiden operoinnin vaikutuksiin. Kaiken järjen mukaan plasebolla ei ole  mitään tekemistä näiden muuttuneiden arvojen suhteen, vaan kyseessä on objektiivisesti mitattavia arvoja.

Tutkimuksessa paljon muutakin kiinnostavaa tekstiä. Alla oleva havainto on paljolti saman suuntainen kuin Zambonin toteamus vuodelta 2009 (eli hoito kannattaisi tehdä varhaisessa vaiheessa)



Tutkimuksen loppukaneetti painottaa pallolaajennuksen ja sen myötä muuttuneiden veriarvojen merkitystä neurologisten oireiden suhteen.



Linkki tutkimustiivistelmään: Endovascular treatment of chronic cerebro spinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis modifies circulating markers of endothelial dysfunction and coagulation activation: a prospective study


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

TUTKIMUS (4/2014): KIRURGISESTI "UUDELLEEN RAKENNETTU" JUGULARLASKIMO - PYSYVÄMPI RATKAISU?

Annals of Vascular Surgeryn tuoreimmassa numerossa (4/2014) on erään tutkimusryhmän (Monza, Italia) tutkimusjulkaisu, missä kerrotaan kolmesta MS-potilaasta, joille tehtiin pallolaajennusta laajempi kirurginen operaatio. Alunperin heille tehtiin laskimon pallolaajennus , mikä korjasi tilannetta MS-oireiden osalta. Noin kolmessa kuukaudessa MS-oireet tulivat takaisin ja tuolloin tutkijat totesivat laskimoiden ahtautuneen uudelleen. Tutkijat päättivätkin "rakentaa laskimot uudelleen" kirurgisesti ja rakennusaineet saatiin jalan laskimosta. Erittäin rohkaisevaa tässä on se, että kyseisillä potilailla operaation hyödyt näyttävät nyt säilyvän - ainakin vuoden kohdalla tehdystä kirurgisesta operaatiosta ja ultraäänitutkimus/venografia osoittivat laskimoiden virtaavan edellen hyvin.

"Based on the evaluation performed by the Hospital Physiotherapy Unit, patients already early postoperatively reported a decrease of fatigue, muscle weakness, spasticity and vision disturbances; they experienced an improvement in gait, mobility and balance; further, their mental acuity and neurogenic bowel and bladder dysfunction were improved
...

Follow-up at one year ascertained that the clinical benefits were maintained, while CD ultrasound and venography (Fig. 1) showed patency of the reconstructed veins."

Toivottavasti operoitujen tilanne säilyy hyvänä ja aika näyttää että tehdäänkö tulevaisuudessa enemmänkin em. kaltaisia kirurgisia operaatioita. Pallolaajennus ei toimi kaikilla potilailla ja toisaalta laajennetulla laskimolla on taipumus aikaa myöten ahtautua uudelleen. Siksipä edellä mainitun kaltaista tutkimustyötä todellakin tarvitaan lisää.

Professori Filipo Scalise (Monza)
Linkki tutkimustiivistelmään: Bilateral Surgical Reconstruction for Internal Jugular Veins Disease in Patients With Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency and associated Multiple Sclerosis

"Chronic cerebrospinal venous insufficiency (CCSVI) is a vascular condition characterized by morphological alterations involving efferent cerebral vascular paths. CCSVI has been implicated as a contributing factor to multiple sclerosis (MS) but this theory is highly controversial. We report three cases of CCSVI patients with MS who had undergone internal jugular veins (IJVs) angioplasty to restore vessels patency. All patients reported significant symptomatic improvement after angioplasty until symptoms recurred following restenosis of the treated IJVs. Surgical IJVs reconstruction was performed. Patients’ symptoms gradually improved and the benefits were maintained at the one-year follow up"

Kuvassa yhden potilaan uudelleen rakennettu jugularlaskimos

tiistai 1. huhtikuuta 2014

TURUN SANOMAT 01.04 2014: "PALLOLAAJENNUS PALAUTTI VOIMAT"


Turun sanomat julkaisi tänään upean artikkelin, missä kerrottiin kahden MS-potilaan kokemus ahtautuneideiden kaulalaskimoiden pallolaajennuksesta.

Artikkelissa kerrotaan Anna Murroksen kokemusta Saksassa, Frankfurtissa tehdystä operaatiosta. Annan kokemus on huomionarvoinen:
"kävelykyni palautui, ja voin taas juosta, pyöräillä ja käydä tanssitunneilla. En myöskään uuvu niin nopeasti kuin ennen. Sain oikeasti elämäni takaisin"

Artikkelin toinen potilaskokemus on todella huikea. Pauliina Tarri oli sairastanut jo 30 vuotta ja kuntoutui takaisin työelämään, tilanteessa missä tulevaisuus näytti toivottomalta:
"viimeisellä sairaalakäynnillä minulle sanottiin, ettei minulle anneta enää hoitoa, mutta he voivat varata paikan terveyskeskuksen vuodeostolle"

Linkki Turun Sanomien artikkeliin: pallolaajennus palautti voimat




Artikkelissa Pauliina Tarri toteaa hienosti, että "tämän pitäisi olla yksi vaihtoehto MS:ää sairastavalle lääkitysten rinnalla". Tuosta ei voi kuin olla samaa mieltä ja hoidon tulisi tapahtua kotimaassa. Artikkelissa neurologi Pentti Tienari toteaa, että "ei usko että pallolaajennuksesta tulisi meille suositeltava hoitomuoto". En ole lainkaan hämmästynyt Tienarin kommentista, mikä on muistutus jo vuosia jatkuneesta jännitteisestä tilanteesta tiedekentällä. Neurologialle CCSVI on ollut vaikea asia siitä lähtien kun Paolo Zambonin tutkimustulokset levisivät julkisuuteen. Tiedenäkemykset ovat jakaantuneet asiassa selkeästi kahteen leiriin ja kärjistäen tulee vaikutelma, että näkemykset ovat joka suhteessa vastakkaiset. Olen blogissani kirjoittanut useaan otteeseen "tiedesodasta", joten en toista tässä asioita uudelleen. Mitä tulee tiedenäyttöön, esimerkiksi alustavien kliinisten tutkimuksien osalta - niin operaation hyötyjä puoltavia tutkimuksia jo useita. Tosin tutkimuksia kaivataan lisää ja vastauksia kaivataan mm. siihen miksi osa potilaista hyötyy paljon, osa jonkin verran ja osa vähemmän tai ei lainkaan. Edelleen tutkijoiden tulisi löytää ratkaisu laskimoiden uudelleen ahtaumisongelmaan. Tutkimusta siis riittää ja ehkä hienoin ratkaisu olisi hoidon ja tutkimuksen tapahtuminen saman aikaisesti, kuten Italiassa joillakin alueilla jo tehdään. 

Mitä tulee MS-taudin käypähoitosuosituksessa olleeseen mainintaan laskimo operaatioista "taitovirheenä".. niin enemmänkin ajattelisin että termi "taitovirhe" liittyy tutkimuksiin ja tutkijoihin, joilla ei ole riittävää tietoutta CCSVI:n tutkimiseen. Tällaisesta hyvä esimerkki on suomalaistutkimus vuodelta 2011, missä dopplertutkijat eivät olleet perehtyneet CCSVI:n kuvantamiseen, eivätkä siis tunnistaneet koko ilmiötä. Tuota minä kutsuisin taitovirheeksi.

Linkki: http://ccsvi-erkki.blogspot.fi/2013/10/tiedekritiikki-suomalaisen-ccsvi.html

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

TUTKIMUSTULOS (3/2014) - MS-POTILAIDEN VIRTAUS HEIKENTYNYT KAULAN LASKIMOILLA

Nyt maaliskuussa 2014 julkaistu italialaistutkijoiden (ei Zambonin ryhmä) mittaus vahvistaa Zambonin löydöstä: MS-potilaiden jugularlaskimoiden virtaus (tai tyhjentyminen) on heikompaa kuin terveillä ihmisillä. Edelleen tutkimustulos oli se, että mitä pidemmälle edennyt MS, niin sen heikompi virtaus. Tutkimustulos on linjassa useiden CCSVI tutkimuksien suhteen, mm. Italia-Buffalon yliopiston yhteistyössä tehty tutkimus parin vuoden takaa vahvisti saman eli virtaus heikkenee sairauden edetessä.

Tutkimuksessa oli kolme ryhmää: MS-potilaat (n=58), CIS eli MS epäily potilaat (n=7) ja 13 tervettä kontrollia. Tutkimuksessa käytetty mittaus oli "contrast enhanced ultrasonography ", eli kontrastiaineen virtaamista seuraattiin ultraäänilaitteistolla.

Paineet verenvirtauksen kartoittamiseksi MS-taudissa kasvavat ja onneksi aiheeseen kiinnittyneiden tutkijoiden määrä on lisääntynyt viimeisen parinkin vuoden aikana. Maiden välisessä vertailussa Italia on todella kirkkaasti erottuva ja siellä tutkimusta tehdään ihan eri volyymillä kuin muualla maailmassa. Hienoa Italia!

                                                 Tutkimuksen johtohahmo, Marcello Mancini (Rimini)



koko tutkimus: Internal jugular vein blood flow in multiple sclerosis patients and matched controls.

"Abstract
The aim of the study was to investigate the Internal Jugular Veins dynamics using contrast enhanced ultrasonography in Multiple Sclerosis patients, clinically isolated syndrome patients and healthy controls. Contrast enhanced ultrasonography imaging of the Internal Jugular Vein was performed in fifty-eight patients with Multiple Sclerosis, seven clinically isolated syndrome patients and in thirteen healthy controls. Time-intensity curves were quantified using a semi-automated method and compared with clinical disease outcomes. Wash-out parameters were calculated and six Time-intensity curves shapes were created. Significantly reduction of wash-out rate in Internal Jugular Veins was detected in Multiple Sclerosis patients compared to healthy controls [22.2% (2.7%-65.9%) vs. 33.4% (16.2%-76.8%); P<0.005]. Internal Jugular Vein enhancement was heterogeneous in patients with Multiple Sclerosis and consisted of slow wash-out Time-intensity curves shapes, compared with almost only one type of Time-intensity curves shape in control subjects that correspond to fast enhancement and fast wash-out. The vein wash-in parameters were similar in Multiple Sclerosis group compared with controls. A significant correlation was found between Internal Jugular Vein wash-out and level of disability (R = -0.402, p<0.05). Contrast enhanced ultrasonography of the Internal Jugular Vein with time intensity curve analysis revealed alterations of cerebral venous outflow in Multiple Sclerosis patients, however mechanisms that determine this condition remains unclear."

torstai 20. maaliskuuta 2014

KOLESTEROLILÄÄKE TOIMII PROGRESSIIVISESSA MS-TAUDISSA - ONKO VERENVIRTAUKSEN PARANTUMINEN SELITTÄVÄ TEKIJÄ?


Luin erittäin kiinnostavan tutkimusuutisen (CTV news, artikkeli 18.3.2014), mistä referoin keskeiset seikat tähän. Brittitutkimuksessa oli mukana 140 progressiivista tautimuotoa sairastavaa henkilöä ja tämä seikka tekee tutkimuksen entistä kiinnostavammaksi kun tiedämme, että progressiiviseen tautimuotoon nykyiset lääkitykset eivät juurikaan tepsi. Brittitutkimuksen ERITTÄIN kiinnostava ja potentiaali tutkimustulos oli se, että halpa kolesterolilääke SIMVASTATIN hidasti aivojen pienenemistä kahden vuoden aikana 43 prosenttia kun vertailtiin lääkeetä saaneiden kudoskatoa suhteessa plaseboryhmään. Brittitutkijan mukaan SP-tautimuotoa sairastavalla aivojen kudoshävikki on yleensä 6 %:n luokkaa vuodessa ja nyt kolesterolilääkettä saaneilla se oli n. 3 %:n luokkaa. Brittitutkijat toteavat artikkelissa, että kudoskato on yksi merkittävimmistä tekijöistä taudin etenemiseen liittyen ja tässä mielessä tulos on merkittävä. Tutkijat havaitsivat myös positiivisa tuloksia erilaisilla testeillä mitaten - lääkeryhmässä. Kaiken hyvän lisäksi lääke oli turvallinen ja hyvin siedetty.

Miten tämä liittyy CCSVI:n? Vastaus löytyy artikkelista eli yksi ryhmän tutkijoista (Dr. Greenwood) kirjoitti CTV news:lle että "on mahdollista että lääke vaikutti aivojen verisuonistoon ja verenvirtaukseen".

Olipa suorastaan mahtava nähdä tällainen tutkijan päätelmä, missä pohditaan verisuoniston/-virtauksen mahdollista roolia MS-aivojen kudoskatoon liittyvänä tekijänä. Henkilökohtaisesti olen hämmästellyt jo pitempään kuinka niinkin merkittävä asia kuin verenvirtauksen hidastuminen MS-taudissa on jäänyt niinkin vähäiselle huomiolle tutkimuksessa. Hidastunut verenvirtaus aivoissa ei voi olla hyväksi aivoille - tästä varmasti kaikki on samaa mieltä.

Hieman asiaa sivuten, osui silmääni Washingtonin yliopiston tutkimustiedoite vuodelta 2011 ja heilläkin kiinnostava havainto aivohalvauspotilaiden kuvantamisen yhteydessä. Tutkimuksessa kolesterolilääkityksellä olevien potilaiden verenvirtaus korjaantui paremmin kuin potilailla, joilla ei ollut statiinilääkitystä.

"The research involved 31 patients with ischemic stroke, a disorder when a clot blocks blood flow to part of the brain. In 12 patients who were already taking statins to control their cholesterol, blood flow returned to the blocked areas of the brain more completely and quickly"


Artikkeli: Cholesterol drugs may improve blood flow after stroke



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

SOKKOUTETTU MITTAUSTUTKIMUS (3/2014) VAHVISTAA MS-POTILAIDEN POIKKEAVAN VERENVIRTAUKSEN

American Journal of Neuroradiology julkaisi aivan vastikään (3/2014) tutkimuksen, missä mitattiin aivoista poistuvaa verenvirtausta kaulanlaskimoista. Tässä sinänsä ei ole mitään uutta, mutta erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että tutkimus oli sokkotutkimus eli mittaajat eivät tienneet mihin ryhmään tutkittava kuului. Yhteensä tutkittavia oli 115 ja tutkittavia ryhmiä oli kolme:
- 54 MS-potilasta
- 31 tervettä kontrollia
- 30 joilla oli muu neurologinen sairaus

Verenvirtauksen mittaus tehtiin tutkittavan ollessa makuuasennossa ja pystyasennossa eli tutkijoita kiinnosti erottuvatko MS-potilaat muista ryhmistä.

Tutkimuksen tulos oli lyhykäisesti todettuna se, että MS-potilailla verenvirtaus erottui merkittävästi suhteessa terveisiin kontrolleihin ja rymän "muu neurologinen sairaus" kanssa, kuten tutkimuksen päätelmästä voimme nähdä:

"CONCLUSIONS: Alteration of cerebral venous blood outflow discriminated MS versus other neurologic diseases and MS versus healthy controls. The difference value between supine and sitting positions of cerebral venous blood outflow ≤ 503.24 was statistically associated with MS"

Tutkimus: A Sonographic Quantitative Cutoff Value of Cerebral Venous Outflow in Neurologic Diseases: A Blinded Study of 115 Subjects

Tämän sokkoutetun tutkimuksen tulos vahvistaa merkittävästi Zambonin ryhmän havaintoja ja tuloksia verenvirtauksesta. CCSVI diagnosoinnissa yksi kriteeri liittyy jugularlaskimossa tapahtuvaan virtauksen muutokseen makuu- ja pystyasennon kesken. Ilmiö selittynee laskimoiden virtausesteillä, siis veri ei pääse virtaamaan normaalia reittiä ja juuri tästä CCSVI:ssä (ja MS-taudissa) paljolti on kyse.

Alla oleva kuva on Zambonin ryhmän tutkimuksesta (2008) ja todellakin MS-potilaat erottuvat siinäkin selkeästi omana ryhmänään.




tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kanadalainen tiedejulkaisu: MS-aivoihin kertyvä rauta on peräisin veren hemoglobiinista?

Paolo Zambonin ensimmäinen CCSVI:n liittyvä tiedejulkaisu on vuodelta 2006 ja siinä hän keskittyi pohtimaan raudan kertymistä MS-tautia sairastavien keskushermostoon ja esitti että tapahtumaprosessi on paljolti sama kuin tutummissa laskimosairauksissa. Zamboni pohdiskeli, että raudankertyminen MS-leesidoiden yhteydessä olevien laskimoiden ympärille on yksi osa ongelmaa ja mahdollisesti tuottaa tulehdusta keskushermostossa.

"Despite histological findings showing haemosiderin deposits encircling the central vein of MS lesions, the iron-MMP pathway of activation is not considered in MS literature"
...
"Both findings support the hypothesis above described, which proposes local iron overload as the initial signal of the inflammatory chain in MS"

Linkki: The Big Idea: Iron-dependent inflammation in venous disease and proposed parallels in multiple sclerosis  


Zambonin hypoteesi raudankertymisestä on herättänyt ristiriitaisuutta tutkijoiden keskuudessa (niinkuin kaikki CCSVI:n suhteen :), mutta nyt Kanadalaiset tutkijat esittävät tuoreessa julkaisussaan (2/2014) että MS-aivoihin kertyvä rauta olisi pääasiallisesti lähtöisin punasolujen hemoglobiinistä.
Linkki: Hemoglobin as a source of iron overload in multiple sclerosis: does multiple sclerosis share risk factors with vascular disorders?

Maallikkomaisesti pohtien verestä peräisin oleva rauta on sopiva palapelin palanen kun muistetaan Brittiläisen C.Adamsin varsin laaja tutkimus, missä hän kartoitti 70 kuolleen MS-potilaan ja 70  kontrollin aivonäytteitä. Mikä oli Adamsin tutkimuksen keskeinen sanoma? Hänen tutkimustulos oli paljolti se, että MS-aivojen verisuonet ovat alttiita "tihkumaan" kudokseen ja sen seuraukset ovat nähtävissä aivonäytteistä (kuten kuva Adamsin tutkimuksesta 1988 osoittaa).


torstai 27. helmikuuta 2014

TUNNETTU NEUROLOGI VAATII LAAJOJA TUTKIMUKSIA


Buffalon Yliopiston neurologian johtohahmo Robert Zivadinov peräänkuuluttaa laajoja tutkimuksia CCSVI:n mukaisista poikkeavuuksista ja niiden roolista neurologisissa sairauksissa sekä ikääntymisessäkin. Zivadinovin tutkimusryhmä on tutkinut CCSVI:tä jo useamman vuoden ajan ja alla olevan linkin mukaan heidän 2011 kovasti näkyvyyttä saanut tiedetuotos on yksi neurologian siteeratuimmista tutkimuksista. Viimeisen parin vuoden aikana Zivadinov on ollut mukana useissa tutkimuksissa, missä on kartoitettu veren- ja selkäydinnesteen virtausta suhteessa aivojen hyvinvointiin. Zivadinovin vaatimus tutkimuksien laajentamisesta asiassa on erittäin järkeenkäypä, "lisääntyneen tutkimusevidenssin myötä",  kuten Zivadinov toteaa.

Linkki: UB Researchers Urge Broad Study of Venous Abnormalities   


Robert Zivadinov, MD, PhD, says new research may reveal how
extracranial venous abnormalities contribute to various diseases as
well as aging.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Tutkimustulos (2/2014) - LASKIMO-OPERAATION VAIKUTUS MS-POTILAAN ELÄMÄNLAATUUN

Kahden maan (Argentiina-Slovenia) tutkijoiden yhteistyössä toteutettu kliininen tutkimus tuo lisätietoa siitä mikä vaikutus laskimo-operaatioilla on MS-potilaiden elämänlaatuun. Tutkimukseen valikoitui 72 MS-potilasta, joilla täyttyi myös CCSVI kriteerit. Operaatioiden vaikutuksia mitattiin useilla mittareilla:

- MSIS-29 el Multiple Sclerosis Impact scale
- FSS = Fatique severity scale 
- MFIS = Modified fatique impact scale 
- OAB-V8 = Overactive bladder self-administered questionnaire 

Mittaukset tehtiin ennen operaatiota ja 3 kk, 6 kk ja 1 vuosi operaation jälkeen. Tutkimuksen tulos oli se, että potilaiden vointi parantui kaikilla edellä mainituilla mittareilla mitaten. Tilastollisesti vahvin vaikutus kohdentui fatiikin helpottumisen (p<0.001), mikä on linjassa aiempien tutkimuksien sekä potilaskokemuksien suhteen. Operaatioiden vaikutus MSIS-29 pisteytykseen on huomion arvoinen sillä, se kuvaa MS-taudin vaikutusta jokapäiväisen elämään fyysisellä ja psyykkisellä osa-alueella. Edelleen kiinnostava ja tärkeä yksityikohta oli potilaiden virtsarakon toiminnan kohentuminen.

Lainauksia:

"Results:
  In our study 72 consecutive MS patients were included. FSS (p<0.001) and MFIS scores 

- total score, as well as three subscales scores (physical, psychosocial and cognitive) significantly 
improved after vascular procedures (p<0.05). The physical subscale correlated with the degree of 
pyramidal impairment. The important improvement of the bladder function using OAB-V8 
(p<0.01) and QoL assessed by MSIS-29 questionnaire (p<0.01) were obtained. 

Conclusions:
The endovascular procedure demonstrated a beneficial effect on the quality of life 

of MS patients. The amelioration of cerebral venous drainage significantly reduced the perception 
of fatigue, increased the mental health and emotional stability, respectively. Additionaly, 
important improvement of the bladder dysfunction even in MS patients with the progressive 
course of disease was achieved. Also, the sexual function improved. The relationship between 
CCSVI and hypoperfusion was demonstrated. The role of better cerebrospinal fluid flow after 
vascular procedures is discussed. It seems that the endovascular procedures in MS patients may 
influence the clinical picture of MS patients. Further investigations also in other 
neurodegenerative diseases are recommended. 

Tutkimus: Impact of Veins Endovascular Procedures on the Quality of Life in Patients with Multiple Sclerosis

Tutkimustulos kuulostaa hyvin paljon samalta kuin useiden suomalaisten MS-potilaiden, joille operaatio vaikutti suotuisasti. Toki täytyy tiedostaa se seikka, että asia on vielä kokonaisuudessaan alkumetreillä ja vastaksia kaivataan moniin asioihin (hoitovasteen vaihtelu? virtauksen ja oireiden suhde? laskimon uudelleen ahtautuminen?)

Yksi seikka suorastaan hyppäsi silmille tuossa tehdyssä tutkimuksessa.. nimittäin tutkimuksen yksi johtohahmo on neurologi - Prof. Miro Denišlič. Olen nähnyt hänen nimen aiemmissakin tutkimuksissa ja erilaisissa CCSVI konferensseissa. Täytyy nostaa miehelle hattua ja kunnoittaa siitä, että uskaltaa katsoa asiaa tieteellisellä uteliaisuudella ja poiketa oman tiedeyhteisönsä linjasta. Enpä tiedä montakaan neurologia, joka olisi julkisesti edistämässä CCSVI tutkimusta. Lähinnä tulee mieleen Zambonin ryhmän Fabrizio Salvi tai jenkkitutkija David Hubbard.



Neurologi Miro Denišlič 


torstai 20. helmikuuta 2014

TUOREET TUTKIMUKSET - NIVOUTUVATKO VERENVIRTAUSONGELMAT MS-TAUDIN ETENEMISEEN?

Kaksi tuoretta /2/2014) tutkimusjulkaisua tuovat osaltaan lisätietoa verenvirtauksen ja MS-taudin yhteydestä. Verenvirtauksen hidastuminen ja heikentyminen on ollut tutkijoilla tiedossa jo vuosikymmenien ajan, mutta mitkä tekijät sen aiheuttavat on jäänyt varmuudella vastaamatta. Edelleen MS-aivojen verisuonipoikkeavuudet /- muutokset ovat jääneet hämärän peittoon. Selittyykö virtaus- ja suoniston rakennepoikkeavuudet kaulan ja azygoslaskimon virtausesteistä?

Italialainen tutkimusryhmä (Monza) mittasi 45 MS-potilaan laskimovirtauksen dynamiikkaa (VH) sekä ns. VHISS pisteytystä (= laskimoiden poikkeavuus/muutos pisteytys) ennen ja jälkeen pallolaajennusta. Kun tutkijat mittasivat virtauksia 3 kk:n kohdalla, niin tulos oli se, että pallolaajennus vaikutti merkittävästi sekä VH että VHISS arvoihin ja MYÖSKIN EDSS arvo oli merkittävsti pienempi (ryhmän keskiarvo) kuin ennen operaatiota. Tutkimuksen yksi tärkeä sanoma oli se, että operaatio tuotti verenvirtauksen muutoksia osalle potilaista ja osalle ei.

Conclusions CCSVI endovascular treatment can induce an improvement in VH parameters and the VHISS. The neurological disability score (EDSS) also improved after PVA; however, there was no correlation to the VHISS variation after PVA, MS type and duration.

Tutkimus: Venous Hemodynamic Insufficiency Severity Score variation after endovascular treatment of chronic cerebrospinal venous insufficiency

Toisessa tutkimuksessa on mitattu kaikkiaan 552 MS-potilaan verenvirtauksia aivojen laskimoissa ja näistä lähempään tarkasteluun otettiin 83 %, joilla mittaus osoitti laskimoiden rakenteellisia tai virtauksen poikkeavuuksia. Edelleen tutkijat jakoivat tutkittavat "nuoriin" (alle 30 v) ja "vanhoihin (yli 30 v.) ja tarkatelivat mitattuja muutoksia suhteessa ikään. Tutkijoiden mukaan varsin selkeä ero todettiin ryhmien suhteen ja "vanhempien ryhmässä" havaittiin huomattavasti enemmän keskushermoston laskimoiden sekä kaulanlaskimoiden virtausesteitä. Tutkijoiden näkemys oli paljolti se, että taudin edetessä (invaliditetti) myös laskimoiden muutokset lisääntyvät. Oleellinen kysymys on se, että miksi laskimopoikkeavuudet lisääntyvät ja tähän tutkijat esittivät näkemyksensä siitä, että virtausdynamiikan muuttuminen johtaisi edelleen laskimoiden rakenteiden muutoksiin. Ehkä tärkein tai kiinnostavin toteamus on tekstin lopussa;

It may be possible that early clinical, pharmacological and/or invasive vascular interventions could exert a possible role in the natural history of multiple sclerosis. 

Tutkimus: Age-related Vascular Differences among Patients Suffering from Multiple Sclerosis 


Mikäli tutkijat ovat oikeassa niin laskimoahtaumien varhainen hoito saattaaisi siis vaikuttaa laskimoiden laajempaan muutokseen/vaurioihin keskushermostossa ja mahdollisesti siten heijastuisi taudin mekanismeihin. Paolo Zamboni pohdiskeli jokseenkin samaa, vuosia sitten:

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

UUSIEN TIEDELÖYDÖSTEN MYÖTÄ TOIVOA MS-TAUDIN HOITOON

MS-taudissa on viime aikoina uutisoitu uusien lääkkeiden tulosta markkinoille. Vastikään uutisoitiin suomalaismediassa reippaan positiiivseen sävyyn Alemtutsumabi lääkkeestä, joka "lamauttaa immuunipuolustuksen" ja annetaan laskimoon kerran vuodessa. Itselläni kyllä pisti silmään lääkkeen reippaat sivuvaikutukset, siis infektiot ja jopa kolmasosan potilaista sairastuminen kilpirauhassairauteen.
Linkki: Alemtutsumabi muuttaa MS-taudin hoitoa (27.01.2014)

Henkilökohtaisesti en jaksa innostua tästä uutisesta, mutta ymmärrän toki potilaita joilla taudin luonne on aggressiivinen. Varmasti useimmilla on mielen päällä ja huolena taudin eteneminen, invalidisoituminen. Olen mielenkiinnolla lukenut ja katsonutkin varsin tunnettujen neurologien näkemyksiä erilaisten lääkityksien vaikutuksista MS-taudin hidastajana. Yksi maailman tunnetuimpiin MS-asiantuntijoihin lukeutuva George Ebers on esittänyt erittäin kriittistä näkemystä lääkityksiin ja hänen sanoma on paljolti se, että yhdenkään MS-lääkkeen ei ole voitu osoittaa hidastavan taudin etenemistä pitkäällä aikavälillä.

Ebers luennon kohokohdat: Clinical trials and MS progression (4 min)


Näin ollen näkisin, että ratkaisuja tulisi etsiä laajemmaltikin ja uusista suunnista. Verenvirtaus ja selkäydinnesteen virtaus ovat olleet viime vuosina tutkimuksissa mielenkiinnon kohteena ja hyvä niin. MS-taudissa hidastunut verenvirtaus aivoissa on mitattu jo vuosikymmeniä sitten ja useissa tutkimuksissa mitattu ilmiö. Se ei yksinkertaisesti voi olla hyväksi herkälle aivokudokselle. Selkäydinnesteen virtaus on uudempi asia (kiitos Zambonille) ja alustavissa mittauksissa sekin on hidastunut - ei voi olla hyväksi hermokudokselle.

Kantasolututkimusta olen vilkuillut myös syrjäsilmällä ja uskon, että sieltä vielä kuullaan hyviä uutisia lisää. Viime viikolla eli tammikuun lopulla uutisoitiin maailmalla isosta askeleesta kantasolututkimuksessa, kun japanilainen nuori tutkija Haruko Obokata keksi menetelmän, jonka avulla kantasoluja voidaan valmistaa radikaalisti nopeammin, tehokkaammin ja huokeammin. Hänen kehittämäänsä menetelmää pidetään vallankumouksellisena.

Stem cell researcher Dr Haruko Obokata on 'breakthrough'



Sittenkin virus..

Tänään (5.2. 2014) uutisoitiin maailmalla, että Australialaiset tutkijat uskovat että ovat onnistuneet PYSÄYTTÄMÄÄN MS-TAUDIN ETENEMISEN. Jos tutkimuksen tulos on tuon otsikon mukainen, niin voidaan jo puhua isosta läpimurrosta. Professori Micheal Pender johti Queenslandin yliopiston tutkimusta, missä MS-potilaan immuunipuolustusta manipuloidaan niin, että se hyökkää keskushermostossa Epstein-Barr viruksen kimppuun. Ensimmäisenä koekaniinina on ollut 43 vuotias MS-potilas, lääkäri nimeltään Gary Allen, joka on jo ylistänyt hoidon vaikutuksia:

"He was given six weeks of treatment, which resulted in a sustained boost of energy, reduced pain and increased productivity at work.

"It's impossible to overstate the improvements," said Dr Allen.

Tutkimuksen johtaja Michael Pender totesi, että MS-taudissa EBV-virus jyllää keskushermostossa ja kun sen saa hallintaan, niin tauti ei etene ja jopa toipumista tapahtuu. Seuraava vaihe on menetelmän testaus muilla MS-potilailla ja Micheal Pender totesi toiveikkaana, että vaikutukset voivat olla vielä paremmat vähemmän aikaa MS-tautia sairasteilla.

"Our study shows that controlling it can stop the disease from getting worse and allow some recovery of function," said Prof Pender"

Linkkejä: World first MS treatment unveiled
       
              Life-changing MS treatment shows promise

            Queensland doctors find therapy to halt progression of multiple sclerosis


EBV-VIRUS