keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

BUFFALON YLIOPISTON PREMISE TUTKIMUS NYT JULKAISTU

Reilu vuosi sitten Buffalon ylioiston tutkijat Robert Zivadinov ja Adnan Siddiqui tulivat julkisuuteen kun heidän Premise 2 tutkimuksen tulokset olivat valmiita. Tuolloin tutkimuksesta laadittiin tutkimus posteri, jotta tulokset voitiin esitellä USA:n neurologien konferenssissa (AAN = American Academy of Neurology). Posterin lisäksi Buffalon edustajat tekivät mediatiedotteen ja vieläpä videonkin tutkimustuloksesta. Premise 2 tutkimuksessa oli mukana 20 MS-diagnosoitua, joista puolelle tehtiin oikea operaatio, toiselle puolelle feikki-operaatio ja tuloksia vertailtiin sokkoutetusti. Tutkimuksen jäätävä tulos oli se, että magneettikuvantamisen, relapsien lukumäärän tai muidenkaan mittareiden mukaan laskimoiden operoinnista ei ollut mitään havaittavaa hyötyä ryhmien kesken. Itseasiassa Buffalon tutkijat totesivat että operaatio näytti tuottavan vain ongelmia niin plakkien tai relapsienkin suhteen.



Kun edellistä tulosta vetaillaan Buffalon aiempaan tutkimusjulkaisuun (Journal of Vascular and Interventional Radiology 6/2013), niin tulokset ovat hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia keskenään. Tässä tutkimuksessa oli mukana 15 MS-diagnosoitua, joista kahdeksalle laskimotoimenpide tehtiin puolta vuotta ennen kuin lopuille seitsemälle ryhmästä. Tutkimuksessa kartoitettiin mm. toimenpiteen vaikutus selkädinnesteen virtaukseen sekä magneettikuvantamisella saavutettuun dataan. Tämän, myös sokkoutetun tutkimuksen tulos oli se, että operaatio paransi selkädinnesteen virtausta, mikä heijastui potilaiden kliiniseen statukseen ja magneettikuvantamisen tuloksiinkin: "Altered CSF flow and velocity measures were associated with worsening of clinical and MR outcomes in the delayed group" 


Tutkimuksien tulokset ovat siis eri linjoilla, vaikkakin molemmissa sama tutkimustaho eli Buffalon Yliopisto. Kun tutkimuksia vertailee niin tietyt seikat erottuvat:

- CSF (siis selkäydinnestetutkimus) tutkimusta ei uutisoitu mediassa, Premise 2 sen sijaan hyvin näkyvästi
- CSF tutkimuksessa oli mukana Paolo Zamboni ja toimenpiteet suoritti Zambonin ryhmän kokenut konkari, Roberto Galeotti. Premise 2 tutkimuksessa operaatiot teki  Adnan Siddiqui, jolla ei ollut vielä kertynyt kokemusta CCSVI operaatioista.
- CSF tutkimuksessa operaatio paransi virtausta, mutta Premise 2:ssa operaatiot epäonnistuivat laskimovirtauksen korjaantumisessa


Jostakin syystä Premise uutisoinnissa tämä tärkeä yksityiskohta verenvirtaukseen liittyen lakaistiin maton alle. Operaation tarkoitushan on korjata kaulan (ja azygos) laskimoiden virausta ja jostakin syystä faasi 2 ei saavuttanut tätä päämäärää. Neurologi David Hubbard totesi vastineessaan näin:

" The poster concluded that venoplasty “failed to provide any sustained improvement in venous outflow as measured through duplex and/or clinical and MRI outcomes.”  Since the study’s objective hypothesized that correction of venous flow would improve MS, why would MS improvements be expected if venous flow was not?"




Valitettavasti Premise 2 tutkimuksen tulos on kiihdyttänyt CCSVI vastaisia kannanottoja, ja erityisesti neurologisella sektorilla on yhä voimakkaammin vaadittu laskimopoikkeavuuksien tutkimuksien ja toimenpiteiden lopettamista. Tämä on todettavissa jo tiedetuotoksien otsikoinnissakin. Esimerkiksi Neurology julkaisun kesäkuun numerossa yhden julkaisun otsikko on seuraava: "Venous angioplasty for "CCSVI" in multiple sclerosis: Ending a therapeutic misadventure

Itselläni on sellainen tuntuma, että CCSVI tulee jokseenkin etääntymään MS-taudista eli sitä tullaan tutkimaan selkeämmin itsenäisenä, omana verenvirtauksen ongelmana.. kuten eilen (1.7.2014) julkaistu italialaislehden artikkeli kertoo eli Zambonin viimeisin tutkimusjulkaisu vahvistaa sitä ajatusta, että CCSVI on MS-taudista riippumaton verisuonisairaus(tai poikkeavuus), eli se ei selity MS-taudista:




Summasummarum:
Tiedesota on vain syventynyt ja saamme todennäköisesti lukea vielä pitkään kahdenlaista tutkimusdataa. Jos jotakin positiivista pyrin sanomaan, niin mielestäni tutkimuksen suunta on ollut oikea eli konkreettiset mittaukset (mm. Spect tai kudostutkimukset) tulevat varmasti selventämään CCSVI:n merkitystä jatkossa yhä tarkemmin.