lauantai 22. marraskuuta 2014

ZAMBONIN ESITYS - VEITHSYMPOSIUM 18.11.2014 USA


Kansainvälinen verisuoniasiantuntijoiden joka vuotuinen konferenssi, VeithSymposium pidettiin nyt 41. kerran USA:ssa. Tähän jättimäiseen kokoontumiseen on kutsuttu verisuonikentän asiantuntijoita joka puolelta maailmaa ja viiden päivän (18.11-22.11) ajan kuulijoita tykitettiin lyhyillä ja ajankohtaisilla aiheilla. CCSVI oli esillä tiistaina 18.marraskuuta ja tunnetuista asiantuntijoista oli puhumassa mm. Paolo Zamboni ja Stanfordin Yliopiston Michael Dake.

Tilaisuuden mielenkiintoa kaiketi lisäsi se, että puhumassa oli sekä tiedelöydöstä puoltavia ja kriittisiä/vastustavia asiantuntijoita. Yksi tunnetuimmista kriitikoista on kanadalaisen Western yliopiston neurologian professori David Spence, joka on ottanut Kanadassa näkyvästi kantaa jo 2010 toteamalla medialle, että teoria on epäuskottava ja se ei sovi nykyiseen käsitykseen MS-taudista. Kun nyt katsoin hänen puheenvuoron dioja, niin linja oli paljolti sama kuin neljän vuoden takaisissa kommentoinnissa mediaan; MS on ensisijaisesti tulehduksellinen sairaus ja hänen CCSVI kritiikki rakentui paljolti negatiivisten tutkimuksien varaan ja potilaiden hoitokokemukset ovat hänen mukaansa plasebokokemuksia (kuinka monta kertaa tämäkin on tullut kuultua?).

Odotin mielenkiinnolla Paolo Zambonin esitystä ja nähtyäni aineiston, totesin mielessäni että tutkimus on aivan oikeilla urilla. Alla osa esityksen dioista, joita tulkitsen sen perusteella mitä olen aiheesta jo aiemmin lukenut:                    
                                  
(klikkaa diaa, näkyy paremmin)



Otsikko diasta on jo nähtävissä, että Zambonin esitys rakentuu paljolti uusien löydöksien ympärille. Etenkin italialaistutkijat ovat tuottaneet viime aikoina uusia "palasia" palapeliin ja kokonaiskuva CCSVI:stä rakentuu hitaasti, mutta varmasti.






Esityksen alussa Zamboni viittaa konfliktiseen ja jännitteelliseen tilanteeseen tiedemaailmassa. Kärkkään kriittisesti suhtautuvat tutkijat (erityisesti neurologia) ovat jo vaatineet tutkimuksien lopettamista "ajan ja rahan haaskauksena", eräät tutkijat ovatkin jo teksteissään "haudanneet" CCSVI:n. Yksi suurimpia ongelmia on ollut tilan diagnosoinnin vaikeus, mikä näkyy hyvin hajanaisina tutkimustuloksina.



 Dr. House toteaa:
"PATHOLOGY IS STILL THE BENCHMARK IN MEDICIN"

Zamboni viittaa viimeisimpiin tutkimuksiin, joiden mukaan CCSVI:n myötä jugularlaskimoiden rakenteissa on todettu muutoksia suhteessa terveiden kontrollien laskimoihin. (endoteelikerroksen hävikkiä, kollageeni III:n lisääntymistä sekä kalkkipitoisuuksien kasvua)



Havainnollistava kuva: ero terveen ja CCSVI laskimorakenteessa. Terve kudos on solutasolla tiivistä ja tasaista. CCSVI kudos mikroskooppikuvissa vaurioitunutta.






Laskimoläppien rakennepoikkeavuukista onkin ollut puhetta jo pitemmän aikaa. Kesällä 2014 julkaistussa tutkimuksessa Zamboni ym. tutkivat mikroskoopilla jugularlaskimoiden läppien poikkeavukksia suhteessa kontrollinäytteisiin ja tehdyn tutkimuksen mukaan endoteelisolukon poikkeavuuksia oli niin laskimoiden seinämissä kuin laskimoläppien yhteydessä:





Zamboni esittelee eri kuvantamistavoilla saatuja tuloksia, joilla on osoitettu laskimovirtauksen heikentyminen CCSVI/MS-taudissa. Virtauksien muutoksia on mitattu mm. varjoaine-ultraääni kuvantamisella, katetrivenografialla, magneettikuvantamisella ja pletysmografialla. Zambonin viittamista tutkimuksista yksi kiinnostavimmista on Veroux ym tutkimus (Journal of Vascular and Interventional Radiology, dec 2013). Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin varjoaineen "tyhjentymistä" jugularlaskimoista. Terveillä kontrolleilla varjoaine tyhjeni pääsääntöisesti alle kahdessa sekunnissa ja MS-potilailla (n=313) noin 80 %:lla yli neljä sek.



Yksi tärkeimmistä kysymyksistä lienee se, että voidaanko operoinnilla parantaa veren läpivirtausta potilaan aivojen alueella? Tämäkin tutkimuksen alue on paljolti alkumetreillä, mutta Zambonin ryhmän pilottitutkimkset antavat viitteitä siitä, että verenvirtaus korjaantuisi keskushermostossa. Vasemmalla dia esittelee pilottitutkimusta, missä virtausta mitattu eri aivojen alueilla, suhteessa kontrolleihin.



Spect kuvantamisella pyritään nyt selvittämään, miten kaulan jugularlaskimoiden virtauksen muutos heijastuu aivojen alueelle. Odotan kyllä mielenkiinnolla tutkimusjulkaisuja tämän aiheen tiimoilta. Diassa tapaustutkimus; 45 vuotiaan naisen virtauksen muutos operaation myötä.





Zambonin ryhmän tietous on myös lisääntynyt sen suhteen, että ketkä todennäköisemmin hyötyvät operaatiosta enemmän. Tietyntyyppiset virtausesteet antavat paremman hoitovasteen. Diasta päätellen "lyhyet, jumittuneet (engl. stuck), symmetriset laskimoläpät" ovat potentiaalisempi hoitokohde.Yksi tutkimuksen painopiste alue on mm. laskimoiden kirurginen operointi. Aika näyttää..



Summary: CCSVI on verisuonisairaus, missä laskimoiden rakenteissa on tapahtunut muutoksia ja verenvirtaus on muuttunut. Laskimovirtauksen korjaaminen mahdollistaa verenvirtauksen parantumisen keskushermostossa.