perjantai 26. joulukuuta 2014

ZAMBONI: LANCETISSA 2013 JULKAISTUN CCSVI TUTKIMUKSEN TULOS ON VIRHEELLINEN

Lokakuussa 2013 arvostetuimpiin lääketieteen julkaisijoihin lukeutuva Lancet julkaisi neurologi Anthony Traboulseen johtaman tutkimuksen, minkä tulosta uutisoitiin maailmalla "CCSVI:n kuoliniskuna". Tätä kanadalaistutkimusta pidettiin poikkeuksellisen merkittävänä siitä syystä, että se toteutettiin katetri venografialla (laskimoiden varjoainekuvaus) eli tarkimmalla kuvantamismetodilla. Tutkimuksessa kartoitettiin kaikkiaan 79 MS-tautipotilaan ja 98 kontrollin (joista 55 oli potilaiden sukulaisia) eli kaikkiaan tutkittavia oli 177. Pääsääntöisesti neurologijohtoiset tutkimukset ovat tuottaneet negatiivisen tutkimustuloksen ja Traboulseen tutkimus ei ole poikkeus tässä suhteessa. Tutkimuksen merkittävimpänä antina maailmalla uutisoitiin sitä, että tutkijat eivät löytäneet eroa MS-tautipotilaiden ja kontrollien suhteen. Varjoainekuvantamisella saamien tulosten myötä Traboulseen ryhmä päätteli, että kaulan jugulaarilaskimoiden kaventumat ovat yhtä yleisiä niin MS-potilailla kuin terveillä kontrolleilla. Kun tutkimuksen tulos julkaistiin Lancet:ssa lokakuussa 2013, niin mediaotsikot maailmalla antoivat ymmärtää, että "asia on nyt ratkaistu":


Kieltämättä Traboulseen ryhmän tulos askarrutti minuakin, sillä aiemmissa varjoainekuvantamis tutkimuksissa CCSVI oli selkeästi tunnistettu MS-tautia sairastavilla. Koska Traboulseen tutkimusta pidettiin erittäin merkittävänä maailmalla, niin minäkin odottelin Zambonin kommenttia tehdystä tutkimuksesta. Lopultakin joulun alla,  2014 Zambonin kommentti Traboulseen tutkimukseen julkaistiin ja sen myötä selvisi sekin, että miksi tähän meni noin vuosi. Zamboni halusi ehdottomasti kommentoida Traboulseen tutkimusta, koska se nojautuu ja kohdistuu Zambonin ryhmän tuloksiin. vielä tärkeämpi seikka on se, että Zamboni näkee Traboulseen tutkimuksessa selkeitä virheitä. Zamboni olikin yhteydessä Lancetin päätoimittajaan, joka ei antanut Zambonille mahdollisuutta kommentointiin. Zamboni kirjoittaa, että hän suorastaan rukoili Lancetin päätoimittajaa julkaisemaan kirjoittamansa vastineen, mutta turhaan. Zamboni oli hyvin hämmästynyt päätoimittajan linjauksesta. Seuraavaksi Zamboni lähestyi Anthony Traboulseeta suoraan ja odotti 11 kuukautta vastausta Traboulseelta, mutta jälleen turhaan.


Nyt Zambonin kommentti on kokonaisuudessaan luettavissa "Veins and Lymphatics" avoimessa tiedejulkaisussa. Vastineen kiinnostavin kohta on tietenkin se, mikä Zambonin mukaan on Traboulseen tutkimuksen suurin virhe. Lyhyesti todettuna virhe on se, että Traboulseen ryhmä käytti sellaista metodia, mitä ei ole laskimoahtaumien mittaamisessa aiemmin käytetty. Traboulseen tutkijat keskittyivät mittaamaan jugulaarilaskimoiden leveintä ja kapeinta läpimittaa ja luokittelivat ahtaumaksi kun läpimitan ero oli yli 50 %. Zambonin mukaan tämä on ihan normaalilöydös, niin MS-potilailla kuin terveilläkin ja siten heille Traboulseen tutkimustulos ei ole yllätys. CCSVI ahtauma (tai kaventuma) sen sijaan on laskimonsisäinen virtauseste, jolla laskimoasiantuntijat tarkoittavat mm. laskimoläppien tai laskimoiden seinämien kudospoikkeavuuksia ja tätä Traboulseen ryhmä ei ole tutkimuksessaan mitannut, toteaa Zamboni.

"Thus, by means of the adopted criterion of
measuring stenosis >50%, Traboulsee et al.
confirmed the data of the anatomical IJV caliber
variability, rather than providing an
assessment to discriminate among healthy
and pathological cases."



Zamboni selventää kommentissaan muutamien kuvien avulla Traboulseen tutkimuksen virhettä. Oikean puoleisessa kuvassa nähtävissä ero terveen ja CCSVI laskimon suhteen. Kuvassa CCSVI ahtauma  on laskimon sisäinen "septum" (= poikkeava kudos, mikä estää virtauksen. näkyy haaleavan viivana, mustan nuolen kohdalla).

 

Lancetin menettely on herättänyt voimakkaita tuntemuksia Zambonin tiedelöydöstä kannattavien keskuudessa ja ajatus siitä, että tiedejulkaisua ohjaa taloudelliset intressit on saanut tuulta purjeisiin. CCSVI blogissaan Joan Beal kirjoittaa varsin napakasti Traboulsee tutkimuksesta, otsikolla "Scientific misconduct?". 

"it is a dark time for science.  While neurological journals and researchers rule the MS dialogue, the science of the endothelium, venous function and cerebral blood flow are relegated to "death knells", "closed caskets" and "final words" in neurological publications.  Researchers refuse to speak to specialists in other fields.  Comments from the scientist who discovered CCSVI are not published.  False diagnostic criteria are created.  The death knell rings, not for CCSVI, but for the public's' trust"
                                                                                                                   
Ohjaako tiedejulkaisujen toimintaa talouden intressit? Onko esimerkiksi arvostettu tiedejulkaisu Lancet tieteellisesti objektiivinen vai palveleeko sen sen julkaisutoiminta tiettyjä tahoja? Palkittu brittiläinen MS-tutkija George Ebers nosti ison kissan pöydälle lokakuussa 2013, kun hän luennoi MS-lääkkeiden tutkimuksista ja markkinoinnista. Ebersin näkemys oli poikkeuksellisen kriittinen monessakin suhteessa ja hänen kommenteistaan voisi päätellä, että myös arvovaltainen Lancet on sidoksissa lääketeollisuuteen.   





Kun olen seurannut CCSVI:n kamppailua tiedemaailmassa jo yli viisi vuotta, niin se on tullut selväksi että tiedekamppailussa ei toimita reiluin pelisäännöin. Laskimopoikkeavuuslöydös MS-taudissa on hiertänyt kuin kivi kengässä MS-tutijoiden keskuudessa ja pelin henki on ollut sen mukaista. Edessä on todennäköisesti pitkä ja kivinen tie.. ennenkuin CCSVI on yleisesti hyväksytty ilmiö lääketieteessä.

lauantai 20. joulukuuta 2014

MS-TAUDIN VAIKUTTAVIN HOITOTULOS JULKAISTIIN 1990 (Lancet)

Varmasti tekstin otsikko on aikamoinen yllätys monelle MS-tautipotilaalle. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, niin fakta on se, että Lancet:ssa v.1990 julkaistu MS-taudin hoitotutkimus on edelleenkin  vaikuttavin. Kyseisen tutkimuksen päätulos oli se, että tuoreilla MS-diagnosoiduilla hoitomenetelmään sitoutuneista  95 %:lla MS-tauti ei juurikaan edennyt 34 vuoden aikana. Edellisessä lauseessa ei ole kirjoitusvirhettä; tutkimukseen osallistuneen 144 MS-tautipotilaan tilaa seurattiin peräti 34 vuoden ajan eli sairauden alkuvaiheista aina vanhuusvuosiin asti. Tutkimuksessa oli mukana 29 vasta diagnosoitua, joilla MS-taudin haitat vielä lieviä ja heistä 23 noudatti tutkimuksen hoitometodia. Hoitometodia noudattaneilla (22/23 potilasta) MS ei juurikaan edennyt vuosikymmenien aikana ja he pysyivät fyysisesti aktiivisina. Myös lähtötilanteessa enemmän invalidisoituneilla potilailla sairaus eteni hitaammin niillä, jotka sitoituivat hoitomuotoon. Kun Swankin tutkimus julkaistiin 1990, niin sen suurin kritiikki keskittyi siihen, että tutkimus ei ollut plasebokontrolloitu ja siten tutkimustulos jätettiin laajemmalti huomiotta. Swankin puolustukseksi on sanottava, että tutkimus käynnistyi ajalta ennen sokkoutettuja tutkimuksia. Yhden tutkimuksen perusteella ei tietenkään voi sanoa, että tulos on  tarkalleen oikea. Swankin tutkimuksen lupaava tulos antaisi kyllä aihetta asian tarkemmalle tutkimukselle.

Tutkittu hoitomuoto oli ruokavalio, minkä neurologi Roy Swank oli kehittänyt nimenomaan MS-tautipotilaille. Swank oli yksi aikansa tunnetuimpia MS-tutkijoita ja hän toimi Oregonin yliopiston neurologisen yksikön johtajana pitkään. Hän päätyi ravitsemushoitoonsa tutkittuaan MS-taudin esiintyvyyttä eri maissa ja vieläpä eri ajankohtina. Hän löysi yhteyden tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja MS-taudin esiintyvyyden suhteen. Yksi hänen tunnetuista tutkimuksistaan oli Norjalaisten ravitsemustottumuksien yhteys MS esiintyyteen maassa (julkaistu 1952). Havaintojensa sekä laboratiossa tekemiensä tutkimuksien myötä Roy Swank päätyi siihen tulokseen, että tyydyttyneen rasvan määrän radikaali vähentäminen (alle 20 grammaan päivässä) olisi MS-tautipotilaalle erittäin hyväksi. 

Alla oleva lyhyt dokumentti (18 min) esitettiin toukokuussa 1989. Siinä jonkin verran kerrontaa aluksi sen aikaisesta immuunipuolustukseen vaikuttavan MS-lääkkeen tutkimuksista ja myös Swankin ravitsemus tutkimuksista. Haastateltavana muutamia MS-potilaita, jotka olivat osallisia reilu 30 vuotta kestäneessä tutkimuksessa ja itse Roy Swank kommentoi tutkimustaan: 





Mitä yhteistä on Swankin tutkimuksilla ja CCSVI löydöksellä? 

Kiinnostukseni Roy Swankin tutkimuksiin heräsi luettuani pitkään CCSVI:n liittyvää tutkimusdataa  ja näenkin monia yhtymäkohtia niiden välillä. Pyrin nyt tiivistämään ajatuksiani ja nostan muutamia päällimmäisiä yhtymäkohtia Swankin ja Zambonin tutkimussuuntien välillä.

Verenvirtauksen heikkeneminen MS-tautipotilaan aivoissa. Tietääkseni Roy Swank oli ensimmäinen MS-tutkija, joka mittasi MS-tautipotilaiden sekä terveiden verrokkien veren "läpivirtausta" (perfuusio) aivoissa. Neurological research julkaisi vuonna 1983 Swankin johtaman tutkimuksen:
Cerebral blood flow and red cell delivery in normal subjects and in multiple sclerosis. Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin 130 terveen kontrollin ja 71 MS-potilaan veren virtausta sekä punasolujen määrää aivoissa. Mittausten myötä tutkijat totesivat, että MS-potiladen verenvirtaus oli hidastunut suhteessa terveisiin ihmisiin ja vieläpä niin, että virtauksen heikkeneminen korreloi taudin etenemisen suhteen: "The rate of decrease in CBF and RCD correlated directly with the rate of progress of the disease". Myös CCSVI tutkimuksissa on mitattu heikentynyttä verenvirtausta MS-aivoissa ja samansuuntaisesti kuin Swank vuonna -83 esitti eli sairauden etenemisen myötä virtauskin heikkenee. Buffalon yliopiston ja italialaistutkijoiden pilottitutkimuksessa todettiin, että MS-aivoissa verenvirtauksen heikkeneminen liittyy laskimoiden haittatasoa mittaavan pisteytykseen eli verenvirtaus aivojen eri alueilla liittyisi kaulan alueen laskimopoikkeavuuksiin.

Tunnetuin Swankin tutkimuksia tukeva lääkäri ja MS-tutkija, Australialainen George Jelinek kirjoitti hyvän artikkelin Swankin ja Zambonin tutkimuslöydösten yhteneväivyyksistä ( Extraordinary! Swank and Zamboni agree on the cause of MS ). Jelinek kirjoittaa, että niin Swank kuin Zamboni esittävät, että MS-taudin synnyssä verisuoniston poikkeavuuksilla olisi merkittävä rooli.

Heikentyneen virtauksen parantaminen. CCSVI:ssä hoitokeinona on laskimopoikkeavuuden operointi, mikä tapahtuu pääasiassa pallolaajennuksella. Eri tutkimuksissa verenvirtauksen parantuminen on keskittynyt kaulan jugulaarilaskimon mittauksiin (esim.1, 2, 3). CCSVI tutkijoiden yksi tärkeimmistä hypoteeseistä on se, että korjaamalla kaulan alueen laskimoiden virtausesteitä, niin siten myös parantuu verenvirtaus aivojen eri alueilla.
Myös Roy Swankin tavoitteena oli verenvirtauksen korjaaminen MS-aivoissa ja tähän hän pyrki muuttamalla veren ominaisuuksia. Swank kirjoitti paljon veren viskositeetistä eli virtausominaisuuksien parantamisesta. Laboratoriossaan Swank tutki niin koe-eläimillä kuin ihmisilläkin mitä vaikutuksia ravinnolla (erityisesti tyydyttyneellä rasvalla) on vereen. Yksi hänen havainnoistaan oli se, että tyydyttynyttä rasvaa enemmän sisältänyt ateria näkyi veren punasolujen kerääntymisenä tai "takertumisena" toisiinsa, jolloin punasolujen virtaus pienissä verisuonissa heikkenee. Alla olevassa videoklipissä Roy Swank kertoo tekemistään mittauksista. Vähärasvaista (siis tyydyttyneet) ruokavalioa noudattaneiden veren viskositeetti oli selkeästi vähentynyt kun mittaus tehtiin 2-2,5 vuoden kohdalla.

video


Virallisen MS-hoidon ulkopuolella.  Jos Swankin tutkimustulokset 1990 esittämä tutkimusdata on niin hyvää ja lupaavaa kuin se tutkimusraportissa esitettiin.. niin miksi sitä ei ole juurikaan tutkittu sen jälkeen? Tämä onkin hyvä kysymys ja oma käsitykseni on se, että lääketeollisuuden intressit ohjaavat niin voimakkaasti MS-tutkimusta ja siten MS-hoitoakin, että muilla vaihtoehdoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä samaan tilaan. Erilaisten hoitomentelmien tutkiminen on erittäin kallista ja laajempien tutkimuksien rahoitus tulee lähinnä lääketeollisuudesta. Miksipä heillä olisi intressiä rahoittaa jonkin ravitsemuksen vaikutuksia sairauteen, saati sitten laskimopoikkeavuuksien hoidon tutkimuksia? CCSVI tutkimuksienkin jokseenkin horjuva rahoitus on tullut mm. keräysvaroina ja Italiassa virallinen taho on myös rahoittanut meneillään olevaa Brave Dreams tutkimusta. Rahoituksien suhteen Daavid vs Goljat asetelma on selkeä.

Mutta onko Swankin tutkimuslöydöksille löytynyt lisätukea tutkimuksissa? Buffalon yliopiston tutkijat mittasivat 492 MS-tautipotilaan veren rasva-arvoja suhteessa MS-taudin tilaan (mm. EDSS arvot ja magneettikuvantaminen). Heidän tutkimuksen päätulos oli se, että invaliditeetin eteneminen liittyi veren rasva-arvoihin; korkeammat LDL-, kokonaiskolesteroli sekä triglyseridi arvot assosioituivat invaliditeetin etenemiseen.


Toinen vastaava tutkimus tulee Australiasta, missä tutkijat mittasivat 141 RR-tautimuotoa sairastavan MS-potilaan veren rasva-arvoja. Heidän tutkimuksen tulos oli samankaltainen kuin edellä mainittu Buffalon yliopiston tutkimustulos:
"They found that the amounts of a number of different fats in the blood, including the high and low density lipoproteins (HDL and LDL), and triglycerides, were closely associated with disability level as measured by the Expanded Disability Status Score (EDSS). This association remained strong even when other potentially confounding factors such as smoking, exercise, age and sex were taken into account."

Alla oleva uutisotsikko liittyy em. Australialaistutkimukseen ja kuvan alla linkki julkaisuun:



Kanadalaisessa neurologijulkaisussa (5/2012) lääkäri nimeltään Michael Kadoch kirjoitti päätoimittajalle osoitetussa kannanotossa, että MS-tutkimuksen tulisi panostaa Roy Swankin tutkimuksia jatkaen. Hän kysyy, että onko MS-taudin keskushermoston heikentynyt verenvirtaus korjattavissa ravitsemuksellisin keinoin? Hän päättää tekstinsä varsin painokkaasti: "meidän tulisi jatkaa Swankin tutkimustyötä, jos me haluamme parantaa tämän sairauden". Olen kyllä erittäin paljon samaa mieltä kuin Michael Kadoch eli asian tutkimista tulisi jatkaa (kuvassa vain osa tekstistä), samoin kuin CCSVI tutkimuksia - näkemyseroista huolimatta.