lauantai 10. lokakuuta 2015

Tuore tutkimus: "tippa verta aivokudoksessa käynnistää immuunireaktion"



Tuore tutkimusuutinen, on vähintäänkin kiinnostava. Kalifornian yliopiston neurologian professori / tutkija Katerina Akassoglou kertoo EurekAlert tiedeuutisointi sivustolla  tutkimuksesta, jossa on kartoitettu mitä seurauksia on veren päästessä aivokudokseen. Veren hyytymisen kannalta tärkeä proteiini, fibrinogeeni käynnistää tutkijoiden mukaan autoimmuunireaktion ja myeliinivaurion. Vain pisara verta riittää käynnistämään tapahtumaketjun.

They discovered that injecting just one drop of blood into the brain set off the brain's immune response, kick-starting a chain reaction that resulted in inflammation and myelin damage
...
These findings offer a completely new way of thinking about how the immune system attacks the brain--it puts the blood in the driver's seat of the onset and progression of disease,"
...
"Our results provide the first evidence that blood promotes T cell responses against the brain," says first author Jae Kyu Ryu, PhD, a staff research scientist at the Gladstone Institutes

Tutkijoiden mukaan sama mekanismi ei rajoitu vain MS-tautiin, vaan tapahtuu myös muissa sairauksissa (Alzheimer, Dementia, aivoverenvuoto), joissa veriaivoeste pettää. Vuosien varrella MS-taudin autoimmuunihypoteesi on saanut kritiikkiä eri tutkijoilta ja voi olla, että tämä tutkimuslöydö muuttaa käsitystä asiasta. Onko MS-tauti enemmänkinkin sairaus, missä tapahtuu krooninen ja  sekundäärinen autoimmuunireaktioiden ketju? (..ja hermoston rappeuma mahdollisesti ensisijainen prosessi?)


Myös aivoverenvuodon yhteydessä tapahtuu autoimmuunireaktio ja kiinnostavaa kyllä, jopa voimakkaampi kuin MS-taudissa toteaa Becker 2010 (tiedejulkaisu Stroke)


Naturessa julkaistu tutkimus on luettavissa vapaasti täällä:
"Blood coagulation protein fibrinogen promotes autoimmunity and demyelination via chemokine
release and antigen presentation" 

Tutkimuksessa ruiskutettiin hiirien keskushermostoon veren fibrinogeeniä ja sen seurauksena tapahtunutta immuunisolujen reaktiota, mm. myeliinivaurioita magrofagi solujen aktivoitumisen myötä. Alla olevassa kuvassa tutkijoiden mallintama kaavio tapahtumaketjusta:



Tutkimuksen lopputeksteissä asiaa pohdittiin hoidon kannalta; fibrinogeeniin säätelyyn tähtäävällä lääkityksellä voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa autoimmuunireaktioon ja hermokudoksen vaurioihin:




Mielestäni tämä tutkimus on erittäin kiinnostava ja näen yhtymäkohtia CCSVI:n suuntaan. Zambonin 2006 julkaisema "The Big Idea: Iron-dependent inflammation in venous disease and proposed parallels in multiple sclerosis" on paljolti samassa suunnassa; laskimoiden rakenne pettää ja aivokudokseen tihkuu verta, käynnistäen immuunipuolustuksen reaktion. (Zamboni painotti tuolloin punasoluista kertyvän raudan merkitystä).

Väistämättä tulee myös mieleen brittiläistutkija C.W.Adamsin tutkimustulokset 1980-luvun lopulta ja 1990 luvun alusta. Adams totesi MS-tauti vainajien aivoja tutkiessaan, että MS-potilailla verisuonet tihkuvat kudokseen. (esim. 1988: "Perivascular iron deposition and other vascular damage in multiple sclerosis"). Alla oleva kuva Adamsin tutkimuksesta:




torstai 8. lokakuuta 2015

BELGIALAISET NEUROLOGIT NOSTAVAT HEIKENTYNEEN VERENVIRTAUKSEN MS-TAUDIN KESKIÖÖN




Ihmeiden aika ei ole ohi, sillä juuri julkastussa tiedetuotoksessa ryhmä Belgialaisia neurologeja (D'haeseleer ym.) nostavat MS-potilaan keskushermoston heikentyeen verenvirtauksen hyvin keskeiseen rooliin sairaudessa. Heidän artikkelinsa "Cerebral hypoperfusion: a new pathophysiologic concept in multiple sclerosis?" julkaistiin Journal of Cerebral Blood flow & Metabolism:ssa. 

Luin mielenkiinnolla heidän koko artikkelin ja siinä oli lukuisi kiinnostavia ja tärkeitä seikkoja:

- artikkelin ydin on siis heikentynyt verenvirtaus ja pohdintaa verenvirtauksen korjaamisen potentiaalista
- ensimmäiset mittaukset virtauksen hidastumisesta tehty jo 30 vuotta sitten (mm. Swankin tutkimus)
- verenvirtauksen heikkeneminen ei ole ole sekundääristä eli johtuisi esim. MS-aivojen vähentyneestä metaboliasta, vaan jostakin muusta syystä 
- eläinkokeissa on osoitettu, että krooninen hypoperfuusio, heikentynyt virtaus kytkeytyy solujen mitokondrioiden heikentyneeseen energian tuottamiseen, hapetusstressiin ja hermokudoksen vaurioihin
- erityisesti vaalean aineen alue on herkempi hapen puutteelle eli hypoksialle
- MS-leesiot syntyvät alueille, missä verenvirtaus on selkeämmin heikentynyt 
- tutkijat pohtivat alustavasti, että MS-taudin fatiikki johtuisi heikentyneestä verenvirtauksesta (ja viittasivatkin erääseen tutkimukseen)
- lääkkeiden osalta heidän näkemys kiteytyi alla olevassa kuvassa. Lääkitykset eivät pysäytä hermoston rapistumista:




Mutta, Belgialaisneurologit eivät esitä CCSVI:tä virtauksen heikkenemisen syyksi, vaan ns. ET-1 (endothelin-1) proteiinin suuremman pitoisuuden MS-tautia sairastavilla ja viittaavat tehtyihin tutkimuksiin, joissa verestä sekä selkäydinnesteestä on kyseiset tasot mitattu. Tuo ET-1 proteiini liittyy verisuonien supistumiseen. Eräässä tutkimuksessa oli kokeiltu lääkeainetta nimeltään Bosentan, mikä vaikuttaa ET-1 pitoisuuteen ja kyseisen tutkimuksen tulos oli se, että MS-potilaiden verenvirtaus oli parantunut aivoissa. 

Mielestäni tämä teksti oli askel eteenpäin ja oikeaan suuntaan.. siinä mielessä, että neurologit nostivat verenvirtauksen näinkin näkyvästi sairauden keskiöön. Seuraako nyt kiista siitä, että mikä on MS-potilaan heikentyneen verenvirtauksen syy ja miten sitä pitäisi hoitaa? Tuskinpa sentään :)

Tuo hypoperfuusio ja aivojen verenvirtaus on ollut CCSVI tutkimuksien ytimessä jo 2009 alkaen, joten tämä juuri julkaistu ei missään nimessä ole uutta asiaa. Suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan professori Zambonin kerrontaa heidän tutkimuksistaan liittyen aivojen verenvirtaukseen: 






sunnuntai 4. lokakuuta 2015

MILANON YLIOPISTON ERITTÄIN KIINNOSTAVA KLIININEN TUTKIMUS JULKAISTU

Verisuonikirugi Pietro Bavera, Milanon yliopisto

Verisuonisairauksiin keskittyvä Veins & Lymphatics julkaisi 2.10 2015 Milanon yliopiston verisuonikirurgin, Pietro Baveran kliinisen tutkimuksen (huom. koko tutkimuspaperi on vapaasti ladattavissa linkistä), missä tutkittiin laskimo-operaatioiden vaikutuksia MS-potilaan oireisiin noin neljän vuoden aikajaksolla. Tutkittavia oli kaikkiaan 366 MS-potilasta, joilla todettiin myös CCSVI tyypilliset laskimopoikkeavuudet. Relapsoivaa tautimuotoa sairastavia oli 264 (72 %), sekundaarisprogressiivista tautimuotoa sairastavia 62 (17 %) ja primaariprogressiivisia potilaita oli 40 (11%).

Tutkittavien tilanne oireiden ja verenvirtauksen osalta kartoitettiin samalla klinikalla, missä myös laskimo-operaatiot suoritettiin. Potilaiden tilanne kartoitettiin lähtöpisteen jälkeen 3 kk:n, 9-12 kk, 18-24 kk ja 36-48 kk kohdalla, jolloin tietoa potilaan oireista ja veranvirtauksesta kertyi säännöllisesti noin neljän vuoden ajalta. Mikäli potilaalla todettin tarvetta uudelle operaatiolle, niin se myös toteutetttiin tarvittaessa.

Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä montakin merkittävää seikkaa:

- Bavera nostaa tietyt oireet tutkimuksessaan CCSVI:n kiinnittyviksi; operoinnilla on selkeitä vaikutuksia seuraaviin oireisiin: diplopia (kaksoisnäkö), fatiikki, päänsärky, raajojen tuntohäiriöt ja liikkuvuus, lämpötilan aistimus, virtsarakon hallinta, tasapaino ongelmat, unen laatu, huimaus, kognitiivinen suorituminen (keskittyminen)

- Erityisesti relapsoivaa tautimuotoa sairastavilla operaatioilla oli erittäin selkeä vaikutus edellä mainittuihin oireihin. Progressiivista tautimuotoa ja vaikeammin invalidisoituneilla tutkittavilla tulokset vaihtelivat. Tutkimusvaste; oireiden helpottumista koettiin relapsoivassa ryhmässä yli 90 %:lla tutkittavista

- relapsoivilla (ja tuoreemmilla) MS-diagnosoiduilla pallolaajennuksen tulos oli hemodynaamisesti tarkastellen parempi --> RR-potilailla laskimot pysyivät paremmin auki ja tarvetta toiseen operaatioon oli 24 % tutkituista, toisin sanonen 76 % operoidun laskimon verenvirtaus säilyi hyvänä neljän vuoden ajan.
Tilanne oli heikompi SP ja PP ryhmissiä; Vain 5 %  SP potilaista operoitu laskimovirtaus pysyi hyvänä tutkimuksen aikana, 82 % tehtiin toinen operaatio ja 13 % kolmas operaatio.
PP-ryhmässä tilanne oli kaikista heikoin: yhdelläkään potilaista laskimon virtaus ei pysynyt hyvänä neljän vuoden aikana, 92 %:lle tehtiin toinen operaatio ja 8 % kolmas operaatio.

Bavera toteaa, että tämä todennäköisesti selittää myös tilannetta oireiden osalta; verenvirtaus ja neurologiset oireet liittyvät toisinsa:

" there seems to be a frequent parallelism between some disturbs and the vein abnormalities: they usually improve or even disappear when the outflow is corrected. Secondly, both the clinical and blood flow improvements appear to be long lasting when they are not yet so severe and apparently the neurological damage isn’t so widely distributed. This could explain why better and perjuring results appear to occur in the RR group of patients."
...
 "Finally, as described in the most recent Consensus Document,20 parallelism between poor
cephalic venous outflow and a list of symptoms, either neurologic or motor are confirmed.
Symptoms appear to improve with a better venous outflow and the patients were very precise 
on this topic"

Oma pohdinta:

Baveran kliininen tutkimus osoittaa verenvirtauksen ja tiettyjen oireiden välistä yhteyttä. Tämän tyyppistä tietoutta tarvitaan edelleen lisää ja mielestäni tässä tulisi toimia kuten prof. Zamboni ehdottaa: monitieteinen tutkijaryhmän yhteistyö on kaikista hedelmällisintä --> erityisesti neurologien ja verisuoniasiantuntijoiden muodostamassa tiimissä olisi potentiaalia (vrt. Zambonin tutkimusryhmä)

Baveran tutkimustulos puhuu myös varhaisen hoidon puolesta. Operaation hyöty ja vaikutus näyttää kallistuvan selkeästi vähemmän aikaa sairastuneiden suuntaan. Progressiivista tautimuotoa sairastavien kohdalla näyttäisi olevan selkeästi tarvetta joko operaatioiden kehittymiseen tai tiiviimpään seurantaan + tarvittaessa uuteen toimenpiteeseen. Myös Zamboni puhui jo 2010 haastattelussa, että operaatio olisi hyvä tehdä varhaisessa vaiheessa (käyttäen sanoja "..before it's too late"). Edelleen olen ERITTÄIN VAHVASTI sen ajatuksen kannalla, että CCSVI tutkimus ja hoito tulisi tapahtua kotimaassa, paikallisesti (pahoittelen jos toistan tätä mantraa, mutta se vain on niin tärkeä asia).


torstai 24. syyskuuta 2015

Rohkaiseva kliininen tutkimus (Journal of Multiple Sclerosis & Neuroimmunology)

Olen aikaisemmin lukenut tästä vajaa vuosi sitten julkaistusta kliinisestä tutkimuksesta (Denislic ym 2014)  lähinnä tiivistelmän ja nyt löysin koko artikkelin Journla of Multiple Sclerosis & Neuroimmunologysta. Tutkimuksessa kartoitettiin 72 MS-potilaan (20 relapsoivaa ja 52 SP ja PP potilasta) laskimoahtaumien operoinnin vaikutuksia vuosi toimenpiteen jälkeen. Tutkimuksessa tutkituista MS-potilaista kaikilla todettiin laskimoahtaumia jugular / azygoslaskimoista, mitkä korjattiin pallolaajentamalla:


Vuoden kuluttua tehdyssä kartoituksessa mitattiin toimenpiteen vaikutuksia mm. EDSS arvoihin, fatiikkiin, kognitiviisiin toimintoihin,  virtsarakon toimintaan ja elämänlaatuun. Tulokset olivat rohkaisevia, sillä tutkijat mittasivat tilanteen keskimääräistä  korjaantumista eri oireiden osalta ja potilaiden elämänlaadun myös:

"Disability measured by the EDSS scale showed a significant (25%) improvement in RR patients (p < 0.001). In the SP-PP group of MS patients with higher disability (mean 5.53, SD 1.61) comparing to RR group (mean 3.05, SD 2.05) before PTA after angioplasty changes were not observed. "

--> RR-tautimuotoa sairastavilla EDSS arvo parantui merkittäväksti, mutta ei progressiivista tautimuotoa sairastavilla

The mean value of FSS score in RR group decreased significantly from 3.68 (SD 1.82) to 2.60 (SD 1.11) after PTA procedures (p < 0.001). In contrast to RR group SP-PP groups of MS patients higher starting-point of fatigue was noted - mean value 5.15 (SD 1.43). Also in this group of patient significant amelioration of fatigue was recorded (p < 0.001). 

--> Fatiikin väheneminen todettiin tilastollisesti merkittäväksi, niin RR kuin progressiivisessa ryhmässä.

The results of QoL in RR and SP-PP groups of patients assessed by VAS are demonstrated in Figure 4. An important amelioration of VAS was obtained in the RR group (p < 0.005) as well as in the SP-PP group (p < 0.001)

--> Elämänlaatu pisteytys oli parantunut merkittävästi RR ja progressiivisessa ryhmässä.

The results of testing bladder dysfunction using OAB-V8 questionnaire are shown in Figure 6. There was an important decrease of bladder dysfunction in both groups of patients (RR group p < 0.02 and in SP-PP group p < 0.001).

--> Virtsarakon toimintakyky oli parantunut merkittävästi RR ja progressiivisessa ryhmässä.


Tutkimuksen loppupohdinnassa tutkijat kirjoittavat, että MS-taudin nykyinen hoito lääkityksillä ei ole kokonaisuudessaan riittävä ja esittäväkin verenvirtausta korjaavan toimenpiteen otettavaksi osaksi MS-taudin hoitoa, koska se on turvallinen ja lähes ilman sivuvaikutuksia.

There is no doubt that the treatment of MS is still deficient. The proposed first-line disease-modifying therapy - interferon beta and glatiramer acetate, has approximately 29-32% of efficacy in the treatment of RR patients [36]. Furthermore, there is no proper treatment for the progressive course of MS. It is important to declare that the endovascular procedures are safe with rare side effects


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

YLE:n Aamusydämellä ohjelmassa..

Tänään 20.9 YLE:n Aamusydämellä ohjelmassa oli vieraina kaksi MS-potilasta, joilla hoitovaste laskimo-operaatiohin on ollut poikkeuksellisen hyvä. Haastatellut Heidi ja Katja kertovat ohjelmassa avoimesti sairaudestaan, CCSVI:stä ja elämästä 2010 tehdyn operaation jälkeen.

Ohjelma on nähtävissä YLE areenasta:  Aamusydämellä 20.9 2015




Luultavasti ohjelman tiimoilta monilla MS-potilailla herää ajatuksia ja kysymyksiä. Nostan muutaman, mielestäni tärkeän asian pinnalle:

1) Tutkimuksellisesti CCSVI on monelta osin vielä kesken
- tutkimustulokset ovat kärjistäen jakautuneet puolesta ja vastaan. Esimerkiksi yksi suurimmista ongelmakohdista on liittynyt CCSVI:n diagnosointiin ja tutkijat ovat esittäneet tämän johtuvan paljolti tutkimusmenelmien kirjavuudesta.

2) Osa hyötyy, osa ei
- kliinisissä tutkimuksissa on esitetty erilaisia arvioita operatioiden hyödyistä; tulokset ovat vaihdelleet 0 % - 75 % operoiduista hyötyy mitattavasti toimenpiteistä. Itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että tässäkin tulosten kirjavuus selittyy osaltaan erilaisiin tapoihin tehdä tutkimusta. Todennäköisesti yksi merkittävimmistä asioista on se, että saadaanko toimenpiteellä korjattua laskimovirtausta ja siten myös verenvirtausta (ja myös selkäydinnesteen) keskushermostossa. Pallolaajennus näyttää olevan edelleen huomattavalle osalle potilaista riittämätön toimenpide (ks esim. http://ccsvi-erkki.blogspot.fi/2013/10/verisuonikirurgien-tuore-tutkimus-ms.html). Näin ollen toimenpiteidenkin suhteen tarvitaan edelleen tutkimustyötä ja kehittämistä.

3) Tavoitteena paikallinen hoito
- lääketieteellisessä turismissa on omat ongelmakohtansa. Mielestäni hoidon tulisi tapahtua paikallisesti, jotta toimenpiteelle olisi kunnollinen jatkoseuranta. Uskon ja toivon, että tulevaisuudessa hoito kuuluu julkisen terveydenhoidon piiriin. Odotamme mielenkiinnolla Italian laajan plasebokontrolloidun tutkimuksen tuloksia (loppukeväästä 2016 todennäköisesti).


torstai 10. syyskuuta 2015

Tutkimusjulkaisu: klamydia bakteeri mahdollisesti CCSVI poikkeavuuksien takana?

Journal of Multiple Sclerosis julkaisi kiinnostavan artikkelin, jonka otsikko oli "Role of Chlamydophila pneumoniae in the Pathogenesis of Chronic Cerebrospinal Venous Insuffiency in Patients with Multiple Sclerosis".  Artikkelin tutkijoista kolme näkyi olevan Italiasta Ferrarasta, missä myös Paolo Zambonin tutkimusryhmä toimii ja yksi oli Yhdysvalloista.




Julkaisun ydin keskittyy pohtimaan, että mistä Zambonin löytämät CCSVI laskimopoikkeavuudet johtuvat. Zambonin tutkimusryhmän ja myös laskimosairauksien järjestön (Union of Phlebology) mukaan poikkeavuuksien taustalla olisi sikiövaiheen kehityshäiriöt. Nyt julkaistussa artikkelissa tutkijat puoltava sitä näkemystä, että poikkeavuuksien taustalla olisi klamydia bakteerin aiheuttama infektio:




Myös Australilainen laskimoasiantuntija Paul Thibault esitti 2012 hypoteesissään samaa: "Multiple sclerosis: a chronic infective cerebrospinal venulitis?"  Thibault pohdiskelee, että laskimo-operaation rinnalla antibioottihoito (klamydia infektio) saattaa tuoda parempia tuloksia: 



Monet asiat ovat siis edelleen epäselviä ja paljolti kiistanalaisia. Tutkimuksia siis tarvitaan!

Vaikkakin tämän tuoreen julkaisun sävy oli aika kriittinen CCSVI:n suuntaan.. pidän julkaisua osaltaan hyvin tärkeänä. Mielestäni tuo tuotos osoittaa, että olisi todellakin tarvetta poikkitieteelliselle yhteistyölle, jotta kaikki palaset saadaan paikoilleen. Eri tieteenalojen välinen yhteistyö on ollut myös Zambonin voimakas toive alusta alkaen.

Odotan mielenkiinnolla, että kommentoiko Zambonin ryhmä tätä klamydia hypoteesi julkaisua.


PS. Zamboni kommentoikin twitterissä suitsuttavaan tyyliin juuri julkaistua paperia !












perjantai 7. elokuuta 2015

VOIMAHARJOITTELU OSANA OMAA HOITOA


Hyötyisikö MS-potilas paino- tai voimaharjoittelusta? Asian tiimoilta on tehty tutkimuksia noin 10 vuoden aikana ja kyllä niiden sanoma on se, että potilas hyötyy sopivasta treeniohjelmasta. Omakohtaiset kokemukset myös vahvistavat ajatusta voimaharjoittelun suotuisista efekteistä.

Kaikki eivät voi treenata samalla ohjelmalla eli ne tulisi räätälöidä yksilöllisesti. Marjalle tehdyssä  treeniohjelmassa painottuu ns. "isot liikkeet", jotka kuormittavat isoja lihasryhmiä. Voimaharjoittelupäiviä on viikossa 2-3 ja sen lisäksi ohjelmassa on pari kertaa viikossa aerobinen harjoitus. Ajan säästämiseksi olemme virittäneet treenipaikaksi autotallin ja tämä ratkaisu on ollut oikein hyvä. Tein talliimme ns. kyykkyhäkin , jotta voi turvallisemmin treenata isommillakin painoilla.




Keräsin alle useita kliinisiä tutkimuksia, joissa on kartoitettu voimaharjoittelun vaikutuksia MS-potilaille. Suosittelen tutustumaan ja ehkäpä motivoitumaankin.


Resistance training improves strength and functional capacity in persons with multiple sclerosis
à MS patients are capable of making positive adaptations to resistance training that are associated with improved ambulation and decreased fatigue.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15584492

Resistance training improves gait kinematics in persons with multiple sclerosis
à Resistance training may be an effective intervention strategy for improving walking and functional ability in moderately disabled persons with MS.

Resistance training improves muscle strength and functional capacity in multiple sclerosis
 à Twelve weeks of intense progressive resistance training of the lower extremities leads to improvements of muscle strength and functional capacity in patients with multiple sclerosis, the effects persisting after 12 weeks of self-guided physical activity.

Neuromuscular adaptations to long-term progressive resistance trainingtranslates to improved functional capacity for people with multiple sclerosis and is maintained at follow-up
à The training group significantly improved neuromuscular function of the knee extensors and flexors, which translated to improvements in functional capacity. Furthermore, the improved functional capacity was maintained after 24 weeks of self-guided physical activity. The waitlist group produced similar patterns of changes after PRT.

Effects of a resistance training program and subsequent detraining on muscle strength and muscle power in multiple sclerosis patients
à A 12-week RTP improved MVIC and muscle power in MS patients. Additionally, 12 weeks of detraining blunted strength training adaptations in MS patients, although muscle powertraining adaptations were still evident after the detraining period.

Resistance training and vibration improve muscle strength and functional capacity in female patients with multiple sclerosis
à The results of this study indicated this type of training can cause improvements in muscle strength and functional capacity in patients with multiple sclerosis.

Improvement in strength following resistance training in MS patients despite varied disability levels
à The results demonstrated that all individuals with MS, despite disability levels, show parallel improvement in strength and endurance. This study supports the use of exercise, includingresistance programs, for all MS patients.


Combined training improves walking mobility in persons with significant disability from multiple sclerosis: a pilot study
à These results suggest that a moderately intense, comprehensive, combined exercise training program represents a rehabilitation strategy that is associated with improved walking mobility in a small sample of persons with MS who have recent onset of gait impairment.

Muscle fiber size increases following resistance training in multiple sclerosis
à We conclude that progressive resistance training induces a compensatory increase of muscle fiber size in patients with the central nervous system disorder, multiple sclerosis

Fatigue, mood and quality of life improve in MS patients after progressiveresistance training
à The beneficial effect of progressive resistance training on all scores was maintained at follow-up after further 12 weeks. Fatigue, mood and quality of life all improved following progressive resistance training, the beneficial effect being maintained for at least 12 weeks after end of intervention.

Progressive resistance exercise for people with multiple sclerosis
à adults with MS benefited from a PRE programme by improving muscle performance and physical activities, without adverse events. These findings suggest that PRE may be a feasible and useful fitness alternative for people with mild to moderate disability due to MS



 

lauantai 4. heinäkuuta 2015

OPERAATIOSTA 5 VUOTTA - MIKÄ ON TILANNE NYT?

Minulta on joskus kysytty, että miksi päädyimme siihen, että lähdimme ulkomaille toimenpiteeseen, mikä oli lääketieteessä kiistanalainen ja vielä "lapsen kengissä"?  Päätös operaatioon lähtemisestä ei tapahtunut hetken mielijohteesta vaan pidemmän tiedonhankinnan ja harkinnan jälkeen. Luin ensimmäisen kerran CCSVI:stä kesäkuussa 2009 ja siitä lähtien olen kerännyt tutkimustietoa sekä operoitujen potilaiden kokemuksia. Minulle Zambonin laskimopoikkeavuus löydös jäsentyi hyvin järkeenkäypänä palasena MS-tautiin. Olinhan jo ennen Zambonin löydöstä törmännyt vanhempaan tietoon (mm. Tracy Putnam 1930 ja -40 luvulla) verisuoni/-virtaus poikkeavuuksista MS-taudissa.

Marjan sairastuminsen alkuvaihe oli sanalla sanoen aikamoinen järkytys, koska hänelle tuli oikea pahenemisvaiheiden äiti: erittäin agressiivinen ja lamauttava. Kehonhallinnan katoaminen ja erilaisten pelottavien oireiden ilmaantuessa, minä oikeasti luulin että hän kuolee tai ei kykene enää elämään kotona. Toivuttuani tuosta alun järkytyksestä minä aloin lukemaan sairaudesta. Ehkä se oli minulle jonkinlaista terapiaa, henkistä selviytymistä. Halusin ymmärtää mikä Marjan kimppuun hyökkäsi ja miten puolustautua. 

Marja toipui ensimmäisestä pahenemishvaiheesta neurologinkin mielestä hämmästyttävän hyvin. Kuitenkin vuoden 2008 aikana MS-oireita hiipi takaisin osaksi arkipäivää. Vaikeimpia oireita olivat "raskaat jalat", puutuminen, fatiikki ja depressio. Tämä seikka oli ratkaiseva siinä vaiheessa, kun avautui mahdollisuus lähteä laskimo-operaatioon Ameds-klinikalle kesäkuussa 2010.

Nyt kesäkuussa tuli jo viisi vuotta täyteen Marjan operaatiosta. Mitä hänelle nyt kuuluu? Teimme Marjan kanssa lyhyen videon, mistä tilanne on nähtävissä.





perjantai 26. kesäkuuta 2015

AIVOJEN JA IMUSUONISTON VÄLINEN YHTEYS SELVIÄMÄSSÄ

Näin otsikoi Potilaan lääkärilehti (15.kesäkuu 2015) Helsingin yliopiston tutkijoiden tutkimuslöydöstä, jonka mukaan ihmisen aivoissa onkin oma imusuonijärjestelmä. Melkein samaan aikaan myös USA:n Virginian yliopiston tutkijat julkaisivat samansuuntaisen artikkelin tiedelehti Nature:ssa. 



Maailmalla imusuonilöydöstä uutisoitiin siinä määrin, että kyseessä on varmastikin erittäin merkittävä lääketieteellinen löydös. Otsikoissa ja teksteissä on puhuttu radikaalin äänensävyin, että "lääketieteen oppikirjat tulisi kirjoittaa uusiksi" tai "löydös muuttaa käsityksemme neuro-immuunivuorovaikutuksesta".





Maallikkona en edes uskalla arvailla mitä kaikkea imusuonien löytyminen tulee merkitsemään MS-taudin tutkimukselle, mutta alustavasti lukemieni asiantuntija kommenttien pohjalta houkuttelisi ajatella, että ehkä tässä on nyt tärkeä palapelin puuttuvan palanen. Professori Zamboni on ollut imusuonilöydöksestä selkeästi innoissaan, minkä jo arvasinkin kun ensimmäisen kerran luin asiasta. Zamboni on kommentoinut twitterissä asiaa jo usempaan kertaan ja kirjoittanut pitkän kommentin uusimpaan "Veins and Lymphaticsin" numeroon

Zamboni twitterissä:






Zambonin mukaan imusuoniston löytyminen merkitsee sitä, että MS-tutkimuksessa asioita olisi katsottava uusin silmin. Veins & Lymphatics lehden artikkelissa Zamboni selkeästi kyseenalaistaa autoimmuuniteoriaa ja vähintäänkin peräänkuuluttaa tiedekäsityksen uudelleen arvioimista.





Todella kiinnostava nähdä, että mitä tästä seuraa MS- ja CCSVI-tutkimuksien osalta. Neurologi Miro Denislic kytkee imusuoniston ja CCSVI:n toisiinsa seuraavin sanoin:

"I read with the great interest the article published in Nature (Louveau et al). The presence of lymphatic vessels in CNS is a new step in understanding the different processes in the central nervous system. According to this excellent study discovering the pathway of the immune cells, the importance of venous drainage through extracranial veins might increase the role of veins stenoses as described by Dr. Zamboni. The obstacle of lymphatic drainage may certainly influence the inflammatory and neurodegenerative processes in CNS. This study confirms the venous role in the aethiology of autoimmune diseases. The presence of dura mater vasculature might provide the better understanding of many brain diseases and supports futher investigation of the vessels role which was often underestimated. I hope that this study will bring a new wind searching the origin of the immune diseases within CNS."



Linkkejä: 

Veins and Lymphatics: "the discovery of the brain lymphatic system"

Nature: "Structural and functional features of central nervous system lymphatic vessels"

Guru Science News: "The Brain Loses its Immune Priviledge"

Potilaan lääkärilehti, "Aivojen ja imusuoniston välinen yhteys selviämässä"

Mediuutiset, "Suomalaistutkijatkin löysivät aivojen imusuonet - ja saivat perinpohjaisempaa tietoa"

 City: "TUTKIJAT LÖYSIVÄT PIUHAT, JOTKA YHDISTÄVÄT AIVOT JA IMMUUNISYSTEEMIN"

Joan Beal blog: "Rewrite the textbooks"




lauantai 23. toukokuuta 2015

AVAIN LEHTI (3/2015): MS-AIVOJEN VERENVIRTAUS MERKITTÄVÄSTI HIDASTUNUT




Avain lehden numerossa 3/2015 olleessa artikkelissa Juha Multainen referoi hyvin italialaistutkijoiden (Monti ym 2015) mittaustuloksia Tutkijat mittasivat varjoaineangiografialla veren läpivirtausta 80 MS-potilaan ja 44 kontrollihenkilön aivoissa. Tutkimuksen päälöydös oli se, että MS-aivoissa virtaus oli  merkittävästi hidastunut suhteessa kontrolleihin.  Tuo "merkittävä hidastuminen" tarkoitti selkeinä arvoina todettunsa sitä, että MS-potilailla veren virtausvauhti oli miltei kaksi kertaa hitaampaa kuin terveillä kontrolleilla: MS-aivoissa varjoaineen läpivirtuakseen kului keskimäärin 4,9 sekuntia ja terveillä vastaava luku oli 2,8 sekuntia. Näin maallikon tulkitsemana ero on huikea.


Kuva tutkimuksesta: Ero MS-potilaiden ja kontrollien kesken ertittäin selkeä.
Kiinnostavasti miehillä virtausnopeus keskimäärin hitaampaa kuin naisilla. 

Varjoaineangiografiassa "sinistä väriä" (=hidastunut virtaus) todettiin vain MS-potilailla, 

Tutkijat vertasivat verenvirtauksesta saamiaan arvoja sairauden kestoon, EDSS arvoihin, potilaiden oireisiin ja plakkien määrään ja sijaintiin. Tutkimuksen toinen merkittävä havainto oli se, että verenvirtauksen nopeus ei korreloinut edellä mainittuihin ja tutkijat päättelivät, että verenvirtauksen muutos ilmenee todennäköisesti hyvin varhaisessa vaiheessa sairautta, eikä se selity MS:n tulehduksellisilla seikoilla. Väistämättä tulee mieleen se, että onko immuunipuolustusta säätelevillä lääkkeillä mitään roolia verenvirtausnopeuden korjaamisessa.

Koko tutkimus: Cerebral Circulation Time is Prolonged and Not Correlated with EDSS in Multiple Sclerosis Patients: A Study Using Digital Subtracted Angiography

Sanomattakin on selvää, että aivojen näin radikaali verenvirtauksen hidastuminen on iso ongelma. Heikentyneen verenvirtauksen myötä aivosolukon hapen ja ravinteiden saanti on kroonisesti heikentynyt. Voisiko verenvirtauksen heikkeneminen selittää MS-aivojen kudoskatoa?

Miksi MS-aivojen verenvirtaus on heikentynyt? CCSVI löydöksen mukaan keskushermostosta verta poistavat virtausesteet liittyvät aivojen läpivirtauksen heikentymiseen. Tästä aiheesta löytyy lukuisia tutkimuksia ja juurikin sana hypoperfuusio (heikentynyt läpivirtaus) on yksi keskeisimmistä liittyen CCSVI tutkimuksiin. Muun muassa Zivadinov ym 2011 tekemän tutkimuksen päätulos oli se, että CCSVI:n pisteytetty taso näkyi aivojen verisuonistossa; mitä korkeampi CCSVI haitta, niin sitä heikommin verisuonet näkyivät erityisessä SWI kuvantamisesssa:

"One of the key findings in this study is that MS patients presenting with CCSVI (and with increased severity of CCSVI, as measured by VHISS) showed decreased pre- and post-contrast VVV in brain parenchyma on SWI venography"

          Kuva: suurempi CCSVI laskimohaitta (VHISS) näkyy  MS-potilaan aivojen verenvirtauksessa.

Multanen artikkelissaan on kovasti siirtämässä Zambonin tutkimuslöydöstä historian roskakoriin; "Zambonin teoria on ainakin toistaiseksi hyllytetty"
Ehkä neurologian tieteenala on asian jo hyllyttänyt ja toisaalta ihmekö tuo, kun kaikki negatiivinen ja kriittinen tutkimusdata tuntuu jostakin syystä löytävän tiensä tieteenalan julkaisuhin. Todellisuus näyttäytyy aivan toisenlaisena laskimosairauksia tutkivassa tiedejulkaisuissa. CCSVI:n suurin ongelma näyttää keskittyvän sen mittaamiseen. Tässä kohtaa tutkijoiden tulisikin tehdä yhteistyötä, eikä vetäytyä omiin lokeroihinsa. Lancetissa 2013 julkaistu Traboulseen tutkimus on hyvä esimerkki edellä mainitusta "piiloutumisesta". Lancet ei suostunut Zambonin vastineen julkaisuun, eikä Traboulsee vastannut Zambonin yhteydenottoihin. Ei näin.. vaan tiedettä pitäisi tehdä tiiviimmin yhdessä.


torstai 30. huhtikuuta 2015

Zamboni esittää MS-taudin lääkehoidon rinnalle laskimohoitoa

Italiassa CCSVI ja professori Zamboni ovat olleet hyvin näkyvästi esillä mediassa viime viikkoina. Astronauttien verenvirtauksia mittaava Drain-Brain tutkimus on loppunut ja sen tuloksia nyt odotellaan. Zambonia haastateltiin useassa mediassa aiheen tiimoilta. Myös CCSVI tietoisuus viikon käynnistyminen (3.toukokuuta) Italian kymmenessä isossa kaupungissa tulee edelleen lisäämään yleistä tietoisuutta laskimovirtauksien roolista MS-taudissa.

Viime aikoina Zamboni on twitterissä kommentoinut MS-taudista julkastuja tutkimuksia. Nyt kanadalaistutkijoiden beta-interferonin vaikutuksia mitannut tutkimus julkaistiin ja siinä kartoitettiin lääkkeen vaikutuksia sairauden etenemisessä progressiiviseen muotoon. Laajan aineiston analyysi osoitti, että interferoneilla ei ollut vaikutusta sairauden etenemisessä:

Amongst patients with RRMS, use of IFNβ was not associated with a delayed onset of SPMS 

Tutkimus: Beta-interferon exposure and onset of secondary progressive multiple sclerosis

Zamboni toteaa twiitissä, että immuunipuolustusta säätelevät lääkkeet eivät ole riittävä ratkaisu MS-taudin hoitamiseksi. Lääkityksen rinnalla potilaille voisi tarjota laskimohoitoa.

Mielestäni erittäin kannatettava ajatus!


tiistai 21. huhtikuuta 2015

ITALIASSA CCSVI TIETOISUUS VIIKKO


Italiassa järjestetään CCSVI tietoisuus viikko toukokuun 3.-10 päivä. Hankkeen takana on italialainen CCSVI järjestö "CCSVI nella Sclerosi Multipla ONLUS". Tietoisuus viikko pidetään peräti kymmenessä Italian kaupungissa (Rooma, Milano, Bologna, Bari, Casalpusterlengo, Catania, Napoli, Padova, Rimini, Udine ja Torino) ja paikalla on tunnettuja italialaisia artisteja. Tapahtumasta lisää alla olevasta linkistä:
http://www.settimanadellaccsvi.org/

Ja artikkeli La Nuova Ferrara julkaisussa: http://lanuovaferrara.gelocal.it/ferrara/cronaca/2015/04/22/news/una-giornata-mondiale-dedicata-alla-ccsvi-1.11284800

Italiassa CCSVI tutkimus on monta askelta edellä muuta maailmaa. Italialaiset verisuoniasiantuntijat ovat julkaisseet varsin tiivillä tahdilla laskimopoikkeavuuksia tukevaa tiededataa.

Hienoa Italia! 


maanantai 30. maaliskuuta 2015

KANSAINVÄLINEN TUTKIMUSJÄRJESTÖ PALKITSI PAOLO ZAMBONIN

Kansainvälinen neurosairauksien järjestö, ISNVD (International Society for NeuroVascular Disease) on myöntänyt Paolo Zambonille kultaisen mitalin, tunnustuksena ansiokkaasta tutkimustyöstä. Järjestön konferenssi pidettiin tänä vuonna Napolissa, 27.-28.2015.
Tunnustus menee kyllä aivan oikeaan osoitteeseen ja Zambonin tutkimustyö on lisännyt valtavasti tietoutta verisuoniston ja verenvirtauksen yhteydestä neurologisissa sairauksissa. 

Zambonilla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa, mm. "Brave Dreams" plasebokontrolloitu tutkimus, missä kartoitetaan laskimo-operaation vaikutuksia MS-tautia sairastaville sekä "Drain Brain" tutkimus, mikä on avaruusjärjestö NASA:n hanke astronauttien verenvirtauksien kartoittamiseksi avaruudessa. 

Paljon onnea professori Zamboni!!





lauantai 28. helmikuuta 2015

AUSTRALIALAISTUTKIMUS: LASKIMOTOIMENPIDE PARANTAA VERENVIRTAUSTA MS-AIVOISSA

Paolo Zamboni twiittasi eilen: "An Australian Study shows improvement of Cerebral Haemodynamics post Venous PTA CCSVI MS" ja "typical Multiple Sclerosis ANS postural dysfunction disappears after extracranial venous PTA CCSVI". Zamboni kommentoi twiitissä laskimosairauksien tiedejulkaisu "phelobology:ssä" julkaistua tuoretta tutkimusartikkelia.

Australialaisen laskimoasiantuntijan, Paul Thibaultin tutkimuksessa kartoitettiin verenvirtauksen muuttumista MS-potilailla laskimo-operaation jälkeen. Thibaultin kehittämä mittaustapa on siinä mielessä potentiaali, että se on objektiivinen menetelmä. CCSVI:n yhteydessä on paljon puhuttu perfuusiosta (tai hypoperfuusiosta) eli "läpivirtauksesta". Tutkimuksessaan Thibault osoitti, että MS-potilaiden veren läpivirtaus selkeästi parantui toimenpiteen seurauksena. Hänen tulkintansa on se, että MS-potilaiden oireiden helpottuminen johtuu todennäköisesti parantuneesta verenvirtauksesta.

Thibault mittasi virtauksen aivoista verta poistavista laskimoista, sekä aivoihin verta tuovista valtimoista:


Alla olevassa taulukossa näkyy virtauksen muutoksen määrä, mikä mitattu aivoille verta tuovista valtimoista. Ennen operaatiota tutkittavilla MS-potilailla keskiarvoksi mitattiin n. 900 ml/min ja operaation jälkeen mitattuna lukema oli n. 1238 ml/min, Merkittävä parannus.


lauantai 14. helmikuuta 2015

ITALIAN LAAJA EPIDEMIOLOGINEN TUTKIMUS JULKAISTU - YHTEYS VAHVISTUU

Tiedejulkaisu Veins and Lymphatics julkaisi vastikään kiinnostavan artikkelin Italiassa tehtävästä epidemiologisesta kartoituksesta, missä kerätään tietoa CCSVI:n yleisyydestä ja toisaalta siihen liitttyvistä laskimopoikkeavuuksista MS-tautipotilailla. Tutkijat julkaisivat nyt neljän tutkimusyksikön (Rooma, Bari, Cagliari ja Benevento) tutkimussaldon: kaikkiaan 1109 MS-tautipotilaan ultraäänimittauksissa CCSVI todettiin 84,49 %:lla tutkituista. Tulos kytkee CCSVI:n vahvasti MS-tautiin. 

Italian laajan tutkimushanke on käynnistynyt jo 2010 ja sen takana on Rooman yliopiston tutkimusyksikkö ja erityisesti yksikön laskimosairauksien kovan tason asiantuntija, professori Sandro Malesi. Tutkimushankkeesseen kehitettiin erityinen tietokanta sovellus, mkä tunnetaan nimellä Mem-Net. Tähän mennessä siihen on liittynyt 7 tutkimusyksikköä, joiden tutkijat ovat koulutettu käyttämään Mem-Netin tietojärjestelmää. Lisäksi liittyvien tutkimusyksiköiden on sitouduttava käyttämään yhtenenäistä doppler tutkimusprotokollaa CCSVI analysoimiseksi (kansainvälisen tutkimusjärjestö ISNVD:n tutkimussuositusta) ja tutkijoiden tulee olla koulutettuja doppler menetelmän suhteen. 

Keskeisin tiedonkeruu työkalu on keskushermostosta poistuvien laskimoiden kartta, "venous hemodynamics morphological map", minne kunkin tutkimusyksikön tutkija siirtää tutkittavan MS-tautipotilaan tiedot ja erityisesti laskimopoikkeavuuksien laatu ja sijainti. Tiedonkeruu on tapahtuu internetiä hyödyntäen, reaaliajassa. Yksi tärkeimmistä syistä järjestelmän kehittämiseen oli se, että tutkimuskentällä oli hyvin suurta vaihtelevuutta eri tutkijoiden ultraäänimittauksissa. Tämäkin tutkimus on tärkeä osoitus, että tutkijoiden tulisi käyttää yhdenmukaista tutkimusprotokollaa. 


Koko artikkelissa oli mainintaa myös muiden tutkijoiden ultraäänilöydöksistä ja etenkin Italian "COSMO tutkimus" sai hyvin kylmää kyytiä: 

"All centers were with conflicting interests with pharmaceutical company, used different ECD devices and their sonographers were not approved by Zamboni University Vascular Department"


Yllä kuva Mem-net ohjelman tiedonkeruusta järjestelmästä. 



perjantai 9. tammikuuta 2015

KOMMENTTI TEHY LEHDEN NEUROLOGIN LAUSAHDUKSEEN

Lyhyt kommenttini Tehy-lehden 16/2014 numerossa olleeseen  artikkeliin MS-taudista, missä neurologi Juhani Ruutiainen kommentoi myös CCSVI:tä näin:



Neurologi Ruutiainen viittaa pienimuotoiseen Buffalon yliopiston Premise tutkimukseen ja sen vaiheesen 2, missä 20 MS-tautia sairastavaa operoitiin ja toimenpiteen vaikutuksia arvioitiin 1, 3 ja 6 kk:n kohdalla. Puolelle eli 10:lle potilaalle tehtiin lume-operaatio ja puolelle oikea operaatio. Tutkimuksessa ei todettu eroja operoitujen ryhmien kesken. 

Buffalon tutkijat julkaisivat posterin juuri sopivasti USA:n San Diegon neurologien konferenssiin maalikuussa 2013, missä tutkimustulokset esiteltiin. Buffalon tutkijat julkaisivat vielä erillisen lehdistötiedotteen ja videonkin, missä he kertoivat pilottitutkimuksensa tuloksesta. MUTTA, se mitä he jättivät kertomatta liittyi operaatioiden onnistumiseen: potilaiden CCSVI:tä ei saatu kunnollisesti korjattua eli molemmissa ryhmissä laskimoiden haitta-aste (VHISS) oli samanlainen. Alla oleva kuva on PREMISE-tutkimuksen tuoreesta julkaisusta ja kuvassa punaisella viivalla on operoitujen ja vihreällä lume-operoitujen potilaiden laskimopisteytys. Alimmainen musta viiva on vaiheessa 1 operoitujen (joita ei siis nyt arvioitu) laskimopisteytys. Vaiheessa 1 operaatiot onnistuivat, mutta sokkoutetussa vaiheessa 2, operaatiot eivät onnistuneet hyvin:






Myös pubmedin tutkimustiivistelmässä asia todetaan "jännästi", eli mainitaan että vaiheessa 1 laskimoiden haitta-aste saattin korjattua yli 75 % verrattuna operaatiota edeltävään tilaan, mutta ei vaiheessa 2: 



On epäselvää miksi Buffalon tutkijat eivät kertoneet tiedotteessan näinkin oleellista asiaa. Tai miksi operaatiot onnistuivat täydellisesti vaiheessa 1 ja sokkoutusvaiheessa tuli täydellinen floppi. Tiedemies Ashton Embry kirjoitti pitkän vastineen Buffalon Premise tutkimuksesta, eikä säästellyt sanoissaan: 


The huge and undeniable conflict of interest that exists when you have
researchers who are heavily funded by MS drug companies in charge of
testing a non-drug treatment which potentially may negatively affect the
drug companies cannot be swept under the carpet. This conflict of interest
is the elephant in the room which provides the simplest and thus best explanation
for the completely unsupported and baseless claims made by the UB researchers
 in regards to CCSVI treatment. I cannot think of any other factor which would
 motivate the UB researchers to act in such an unscientific and 
unacceptable manner. 


Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että jos laskimo-operaatioiden vaikuttavuutta halutaan tutkia, niin lähtökohtaisesti operaatioidenkin tulee olla onnistuneita. Tämä voidaan mitata mm. Buffalon tutkijoidenkin käyttämällä VHISS asteikolla. 

Positiivisia tutkimustuloksia operaatioden vaikutuksista MS-taudin oireisiin on jo julkaistu useita:

A prospective open-label study of endovascular treatment of chronic cerebrospinal venous insufficiency

Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study

Clinical improvement after extracranial venoplasty in multiple sclerosis.

Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients

Bilateral Surgical Reconstruction for Internal Jugular Veins Disease in Patients with Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency and Associated Multiple Sclerosis

Impact of Veins Endovascular Procedures on the Quality of Life in Patients with Multiple Sclerosis

Interventional Radiologists See 'Significant' Symptom Relief in MS Patients 

Percutaneous angioplasty of internal jugular and azygous veins in patients with chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis: early and mid-term results. 

PS. Vielä tuohon Tehy:n artikkeliin.. Operaatiot eivät ole "leikkauksia", vaan endovaskulaarisia toimenpiteitä, missä ei käytetä kirurgin veistä. Toisekseen, "teoriasta on putomassa pohja pois" lausahduksen kanssa olen täysin eri mieltä. Uskokaa pois arvon neurologit - todellisuus ei ole ihan sitä, miltä neurologisiin julkaisuihin kerätyt negatiiviset tutkimukset antavat ymmärtää :)  


torstai 1. tammikuuta 2015

ITALIAN MEDIAOTSIKOT: "ZAMBONIN LAAJA TUTKIMUS AIKATAULUSSA - KAIKKI POTILAAT OPEROITU"

Vuoden 2014 viimeisenä päivänä Italian mediassa uutisoitiin varsin mukavia uutisia. Zambonin johtama laaja kliininen tutkimus (Brave Dreams) on jo niin pitkällä, että kaikki tutkimukseen osallistuneet 679 MS-tautipotilasta on operoitu ja nyt on käynnissä vuoden mittainen seuranta-aika, missä kartoitetaan operaatioiden vaikutuksia. Tutkimus on sokkoutettu; puolelle tutkittavista laskimo-operaatio (pallolaajennus) vietiin loppuun saakka ja puolelle tehtiin lumeoperaatio.

Nyt meneillään olevassa mittausvaiheessa operoiduilta MS-potilailta kartoitetaan mm. kävelyä/liikkumista, käsien motoriikkaa, virtsarakon toimintaa, näkökykyä, fatiikin tasoa, kognitiivisa toimintoja, relapsien määrää EDSS pisteytystä sekä sairauden aktiivisuutta (MRI kuvat). Myös nämä mittaukset toteutetaan sokkoutetusti.

Tutkimuksen toteuttamiseen on osallistunut kahdeksan eri tutkimusyksikköä eri puolilta Italiaa. Mikäli aikataulut pitävät paikkansa.. niin VUODEN KULUTTUA tiedämme tämän sokkoutetun tutkimuksen tulokset.





Yllä olevassa kuvassa tutkimuksen toteutus. Nyt olemme jo "follow up" vaiheessa. 

Linkkejä:
 http://lanuovaferrara.gelocal.it/ferrara/cronaca/2014/12/31/news/sclerosi-terminata-la-prima-fase-di-brave-dreams-tra-un-anno-i-risultati-1.10586983

http://www.ospfe.it/area-comunicazione/news/il-reclutamento-dei-pazienti-per-lo-studio-brave-dreams-e-terminato-i-risultati-definitivi-fra-un-anno

http://www.repubblica.it/salute/ricerca/2014/12/31/news/sclerosi_terminato_reclutamento_pazienti_metodo_zamboni-104078722/

http://www.quotidianosanita.it/scienza-e-farmaci/articolo.php?articolo_id=25147