lauantai 4. heinäkuuta 2015

OPERAATIOSTA 5 VUOTTA - MIKÄ ON TILANNE NYT?

Minulta on joskus kysytty, että miksi päädyimme siihen, että lähdimme ulkomaille toimenpiteeseen, mikä oli lääketieteessä kiistanalainen ja vielä "lapsen kengissä"?  Päätös operaatioon lähtemisestä ei tapahtunut hetken mielijohteesta vaan pidemmän tiedonhankinnan ja harkinnan jälkeen. Luin ensimmäisen kerran CCSVI:stä kesäkuussa 2009 ja siitä lähtien olen kerännyt tutkimustietoa sekä operoitujen potilaiden kokemuksia. Minulle Zambonin laskimopoikkeavuus löydös jäsentyi hyvin järkeenkäypänä palasena MS-tautiin. Olinhan jo ennen Zambonin löydöstä törmännyt vanhempaan tietoon (mm. Tracy Putnam 1930 ja -40 luvulla) verisuoni/-virtaus poikkeavuuksista MS-taudissa.

Marjan sairastuminsen alkuvaihe oli sanalla sanoen aikamoinen järkytys, koska hänelle tuli oikea pahenemisvaiheiden äiti: erittäin agressiivinen ja lamauttava. Kehonhallinnan katoaminen ja erilaisten pelottavien oireiden ilmaantuessa, minä oikeasti luulin että hän kuolee tai ei kykene enää elämään kotona. Toivuttuani tuosta alun järkytyksestä minä aloin lukemaan sairaudesta. Ehkä se oli minulle jonkinlaista terapiaa, henkistä selviytymistä. Halusin ymmärtää mikä Marjan kimppuun hyökkäsi ja miten puolustautua. 

Marja toipui ensimmäisestä pahenemishvaiheesta neurologinkin mielestä hämmästyttävän hyvin. Kuitenkin vuoden 2008 aikana MS-oireita hiipi takaisin osaksi arkipäivää. Vaikeimpia oireita olivat "raskaat jalat", puutuminen, fatiikki ja depressio. Tämä seikka oli ratkaiseva siinä vaiheessa, kun avautui mahdollisuus lähteä laskimo-operaatioon Ameds-klinikalle kesäkuussa 2010.

Nyt kesäkuussa tuli jo viisi vuotta täyteen Marjan operaatiosta. Mitä hänelle nyt kuuluu? Teimme Marjan kanssa lyhyen videon, mistä tilanne on nähtävissä.